Kolikon kaantopuoli

Ihan pakko oli viela viimeisenakin paivana tulla paivittelemaan ku niin jannia juttuja ehtinyt tapahtua tassa. Lahdimme eilen temppeleille, tarkemmin Grand Palacelle. Kuskimme vei meidat kuitenkin hieman laidemmalle jattaen meidat epamaaraisen porukan seka satojen pulujen keskelle. Samantien kimpussamme oli ihmisia jyvapusseineen jotka vakisin tunkivat siemenia kateemme ja hokivat 'good luck for you madame'. Tassa vaiheessa Sini ja Maria lahtivat puluja karkuun ja Kaisu ja Tepe hamillaan erikoisten ihmisten saartamiksi. No siinahan kavi niin, etta ihmiset saartoivat tytot ja alkoivat vaatia rahaa jyvista, hyvin agressiivisesti. Vahan niista sitten jouduttiin pulittaa ja kun homma meinas lahtea kasista Kaisu nappas Tepaa kadesta ja sit juostiin. Voidaan sanoa etta yksi reissun pelottavimmista hetkista ja lintufobiasta karsivalle Sinille varmasti yksi pelottavimmista ikina!

Paastyamme eroon jyvahuijareista ja tappajalinnuista ystavallinen tuk tuk mies tuli kertomaan meille, etta Palatsi on tanaan suljettu seremonian vuoksi. Han tarjosi sen sijaan kiertoajelua itse karttaan piirtamilleen seisovalle buddhalle ja istuvalle koiralle. Tasta huolimatta tajusimme kuitenkin menna itse tarkastamaan tilanteen, ja mitaan seremoniaahan ei ollut.

Paasimme vaatteiden lainauksen jalkeen saadyllisissa kauluspaidoissa temppelialueelle joka oli haikaiseva. Joka puolella kullalla koristeltuja kauniita rakennuksia ja patsaita ja oli aika uskomatonta millainen hiljaisuuden tunnelma saattoi vallita jopa kaikkien niiden turistien keskella.

Halusimme nahda viela lisaa katukulttuuria* joten suuntasimme Chinatowniin. Joka puolella oli valtava maara ihmisia, kultakauppoja, liikennetta ja kauppiaita. Maria ja Tepa nauttivat jalleen kerran yhdet uivat nuudelit ja jatkoimme omalle alueellemme. Ilta meni aikalailla kotiinlahtoon valmistautuessa. Hyodynsimme hotellin kuntosalin ja leffakanavan pitaessamme pakkausbileita.

Nyt lahdetaan viela ompelimoon sovittamaan pukuja ja tapetaan aikaa iltaan kunnes paastaan KOTIIN!:)

MAMA I'M COMING HOME!!!:D


* Koska emme paasseet paivasaikaan Khao San Roadin packpackers alueelle opastivat paikalliset, etta sinne on turvallista menna ilta ja yoaikaan. Niimpa yhtena iltana Kaisu Tepa ja Maria suuntasivat viettamaan iltaa Khao San roadille. Siella vallitsi todella janna tunnelma. Kaikille tytoista tuli mieleen vanhan ajan kuuba ja che leffat. Katuja oli suljettu. Punahuiviset miehet nukkuivat suljetuilla kaduilla ja muutama piti vahtia. Riistiriidan loi taasen se, etta itse Khao San Road oli kuin mitaan ei ymparilla olisi koskaan tapahtunutkaan. Joka puolella oli travellereita ja livemusiikkia. Yollinen tuk tuk ajelu kotiin hotellille takasi viimeistaan sen, etta tuli koettua toinen puoli thaimaasta.

Ristiriitainen Thaimaa

Uudesta Seelannista venahtaneen lennon ja Australian ruoantayteisen pysahdyksen jalkeen paasimme laskeutumaan Singaporeen. Meilla oli vietettavana vain yksi yo Singaporessa joten kovin syvaluotaavaa kuvausta emme voi valitettavasti paikasta antaa. Mieleen jai erityisesti tekniikan maara ja seka korkeiden pilvenpiirtajien ja varikkaiden puutalojen kontrasti.

Olimme jalleen varanneet reilusti aikaa kentalle, seka reippaasti paikallista valuuttaa taksiin, joten paatimme kuluttaa nama yhta aikaa. Ryhdyimme kentalla siis leikkiin ja molemmat sai saman rahamaaran jolla sai ostaa toiselle yllareita. Mukaan tarttui mm. jo suosikiksi muodostunutta tobleronea, GEISHAA! ja jo reissulla legendaksi muodostunut Alice in Wonderland satu.

Phuketiin paatyessamme todellisuus loi vasten kasvoja. Meidat ymparoi miehet 17v 'thaityttoystaviensa' kera, seksituristit, seka paikalliset jotka puhuivat meille ruotsia ja suomea. Tamahan veti meidat hiljaisemmaksi kuin Flagstaff aikoinaan. Mukavat turistioppaat ohjasivat meidat rotankolohotelliimme ja paasimme syomaan uivia nuudeleita. Taman jalkeen bondasimme suomalaisten kanssa Phuketin rattikojuilla ja otimme ensimmaisen kosketuksen tinkimiskulttuuriin.

Ilta kului taintuessa viemarinhajuun maha uivista nuudeleista sekaisin, ja nukuimme yon levottomana pelaten katon tuulettimen rasahtavan paallemme.

Onneksi seuraavana aamuna aikaisin oli lahto paratiisiin Ko Phi Phin saarelle. Lauttamatka kesti pari tuntia ja mielettomasta turistimaarasta huolimatta tunsimme suurta helpotusta paastessamme Phuketin ruuhkista saaren turkoosin meren aarelle. Talla kertaa myos turistioppaista oli oikeasti hyotya ja saimme samantien loistavan yopaikan kavelyetaisyydelta. Olimme harkinneet kilpailuttavamme muutamaa hotellia mutta nahdessamme kuinka huoneemme ikkunasta avautui nakyma suoraan terassintakana sijaitsevalle uimaaltaalle ja sen takana siintavalle turkoosille merelle ymparoivine kallioineen paatimme jaada.

Viihdyimme Phi Phin saarella viisi paivaa ja saimme Tepen ja Marian seuraksemme maanantaina, eli pari paivaa ennen kuin suuntasimme seuraaviin maisemiin. Phi Phi oli vahintaankin yhta ristiriitainen kuin Thaimaa ylipaataan - toisaalla uskomattoman kaunista luontoa, paratiisin hiljaisuutta ja rauhoittumista, toisaalla satoja bailaavia ruotsalaisia ja ibizantyylisia bileita rannalla. Phi Phin parhaita paloja oli vierailu perinteisella veneella The Beachin kuvauspaikalle Maya Baylle jossa paasimme myos snorklailemaan, seka tarpominen korkealle nakoalapaikalle jossa tapasimme vanhan miehen joka kertoi meille tarinoita Phi Phi saaren historiasta. Taalla tutustuimme myos moniin mukaviin tyyppeihin ja saari tuntui olevan kovin elossa.

Phi Philta siirryimme lautalla Krabille. Emme halunneet jattaa viela rantaa taaksemme, joten suuntasimme Ao Nangin alueelle viihtyisaan mutta vaatimattomampaan Village hotelliin. Nautimme viimeisia paivia rantaauringosta ja rauhallisemmasta miljoosta - todella tuntui lahes aavemaisen rauhalliselta Phi Phin bailujen jalkeen. Taalla tajusimme myoskin todellisuuden suomalaisesta thaiturismista. Kojuissa myytiin iltasanomia, kojuissa neuvoteltiin suomeksi, ja suomalaiset katsoivat tavaroidemme peraan rannalla kun menimme uimaan. Taalla toteutimme myos thaimaalle asetetun haaveen ja vuokrasimme skootterin! Sitten paristeltiin menemaan vespan nakoisella einolla ja aiheutettiin yleista hammennysta:) Paasimme nakemaan kaupunkia pidemmalle ja kavimme mm.pienilla markkinoilla joissa oli todella paljon paikallisia.

Krabilta lahtiessa tytot oli taasen meidan matkassa ja suuntasimme Bangkokiin, lentokoneella suunnitelmista poiketen. Matka oli kuitenkin todella lyhyt ja kivuton taksimatkaan asti. Kentalla ei voinut etukateen neuvotella hintaa joten jouduimme ensin hyppaamaan taksin kyytiin ja sitten alkaa neuvottelemaan, ja kuskimme paljastui hyvin mielenkiintoiseksi persoonaksi. Olimme suunnitelleet menevamme kuululle pack packers alueelle, tassa vaiheessa kuski mainitsi siella kulmilla olevasta mielenosoituksesta, mutta varmisteli ettei meidan tarvitse pelata ja etta han vie meidat perille asti. Lahemmaksi paastyamme tilanne osoittautui paljon pahemmaksi kuin osasimme arvata. Teita oli suljettu, joka puolella oli poliiseja sotilaita ja vakijoukkoja ja liikenne taysin jumissa. Meidan tuli valita kavelemmeko mielenosoituksen lapi packpackers alueelle vai menemmeko jonnekin muualle. Tapamme mukaan emme olleet ottaneet mistaan muusta alueesta selvaa ja tilanne vaikutti hetken kaaottiselta. Sitten muistimme lentokoneessa vieressamme istuneen ystavallisen jenkkipojan joka oli jattanyt puhelinnumeronsa ja rimpautimme hanelle missa he yopyvat ja onko sinne turvallista menna. Sita kautta paasimme hysteerisesta taksimatkasta ja riiwatusta kuskista huolimatta Sukhumvitin alueelle ja viihtyisaan Boss Suites hotelliin.

Vaikkemme suunnitelleetkaan thaikkulan aikaa viettavamme hienossa hotellissa on tama vaan ollut jokseenkin mukavaa nain pitkan reissaamisen jalkeen, eika kovin kallistakaan. Hotellissamme on uima-allas, kuntosali ja mika parhainta ilmainen tuk tuk jota ajaa varsin vekkuli nuori poika. Olemme kolunneet yo ja viikonloppumarkkinat tuliaisostoksia tehden, paatyneet festivaaleille, teettaneet pukuja ompelijalla ja loppuajan ajattelimme pyhittaa siihen oikeaan Bangkokiin tutustuen - temppeleita ja slummeja kiitos!

Voikin olla etta seuraava paivitys tulee suomen kamaralta. Pitakaa meille siis peukkuja:)

Rakkautta!

Uuden Seelannin seikkailut vol 2.

Laskuvarjohypyn jalkeen adrenaliinin vallassa Kaisu paatti kohdata kaksi hieman ahdistavaa asiaa ilmoittautumalla vesibenjihyppyyn. Onneksi sai kuitenkin paattaa kuinka syvalle veteen dipataan joten kasin koskettaminen riitti. Sielta tosiaan tultiin jalat tutisten ja nenasta kiinni pitaen alas ja hauskaahan se sitten siina vaiheessa olikin kun riippui siella vetten paalla holtittomana heilurina. Sini toimi hyvana henkisena tukena ja valokuvaamassa hetket talteen.

Siina vaiheessa sanottiin heipat Tiinalle ja Roballe ja suunnattiin kohti Raglania, tai nain oli tarkoitus. Kehitimme sujuvaa englantia puhumalla n. kaksi tuntia erinaisten hostellipitajien kanssa Raglanissa ja koska meille ei ollut sijaa majatalossa suuntasimme optimistisena Hamiltoniin. Meidan ei todellakaan tarvinnut pettya silla hyva tuuri majoitusten suhteen jatkui ja meita oli vastassa todella sympaattinen hostellin pitaja Fi. Hamilton oli meille aika terveellinen pitstop silla ulkoilimme puutarhoissa, kavimme salilla ja uimassa ja mika parhainta SAUNASSA!

Emme lannistuneet majoituspaikan puutteesta Raglanissa vaan teimme sinne paivan visiitin, joka osoittautui paremmaksi kuin osasimme arvatakaan. Raglan oli juuri sellainen kuin Lonely Planetissa kuvailtiin - pieni sydammellinen surffarikyla jossa alat samantien miettia josko voisi jaada pidemmaksi aikaa. Vietimme paivan hieman shopaten, surffaten, ja syoden reissun parasta suokaa sangen mukavassa seurassa. Taytyy siis myontaa etta ihastuimme Raglaniin heti ensi silmaykselta!:)

Illalla Krokot liittyivat seuraamme ja vietimme jalleen kerran laksareita yhdessa hengaillen. Seuraavana paivana oli alunperin tarkoitus lahtea aucklandiin, mutta toiselle tutkiksesta jai semmonen Raglan kuumotus paalle etta oli pakko paasta sinne viela hetkeksi. Niimpa Kaisu saattoi hieman haikeana Sinin Aucklandin bussiin ja Alajarven toivo paasi hetkeksi seikkailemaan yksin Aucklandin ihmeelliseen maailmaan:)

Raglanissa Kaisu ja Teresa jatkoivat kaupungin rennossa hengessa istuskellen kahviloissa, ottaen paikkareita ja hengaten krokojen kanssa. Jalleen kerran yksi mieleton auringonlasku tuli nahtya ja viidakkomaja hostelli toi hauskan lisan paivaan tahtitaivaineen ja kiiltomatoineen jotka olivat suoraan jaffa 'welcome to the deepest africa' mainoksesta - paitsi ne olivat oikeita:)

Aucklandissa puolestaan Sinin seikkailut veivat kauppoihin ostoksille ja selvitellen seuraavan paivan seikkailuja jotka veivat pikku kahvilaan huippu aamiaiselle seka ihanaan elaintarhaan. Pelkoja kohdattiin jalleen lintuhakin sisalla jonne paatyminen oli taysi vahinko ja iso viidakkoapina valloitti sydamen.

Elaintarhasta paastya tutkapari kohtasi jalleen kun Raglanin kaksikko selvisi kaupunkiin. Aloitimme tarkeimmasta eli teimme koyhan miehen piknikin laheiseen puistoon subway-patonkejen kera, ja selvittelimme loppuseikkailujen jarjestelyja. Lennot phuketiin loytyivat suht. edullisesti ja helposti. Illalla jatimme hyvastit Aucklandille syomalla kirjaimellisesti ulkona ja piipahtaen jo lemppariksi muodostuneessa kasettiravintolassa.

Uusi Seelanti oli varsinainen seikkailu. Voitettiin pelkoja, koettiin paljon uutta ja saatiin polte palata ja jatkaa seikkailuja eritoten etelaiselle saarelle!

Cheers mates!

Uuden-Seelannin seikkailuja

Samoalta selvisimme siis Aucklandiin hyisen kylman lennon jalkeen. Menimme odottelemaan Krokoja heidan hotelilleen aamulla kukonlaulun aikaan. Yritimme pysytella hereilla hotellin sohvilla, mika tuntui valilla mahdottomalta. Saimme kuitenkin tapettua aikaa ja kohtasimme ystavamme. Postitusten, selvittelyjen ja autojen jarjestelyn jalkeen paasimme ajelemaan Rotorualle keskimaahan. Rotoruaan saavuttuamme vastassa meita oli erittain nenaan pistava paha haju, johon ei tottunut koko siella vietettyna aikana.

Ensimmaisena iltana unen puutteesta huolimatta skarppasimme viela kemuillen. Ehdimme illan aikana nahda myos muita Dilectiolaisia jotka viela sen illan olivat Rotoruassa. Haikea fiilishan siita tuli, kun ei todennakoisesti enaa reissun aikana tormata. Kavimme kahdestaan heilumassa Pig & Whistle nimisessa baarissa kolmen biisin ajan hauskalla livekeikalla. Muiden kanssa jatkoimme toiseen paikkaan jossa oli todella paljon porukkaa. Kesken illan saimme tietoomme tsunamivaroituksen. Luonnon mullistukset siis seurasivat meita tallekin mantereelle! Illan aikana tutustuimme kuitenkin mukaviin paikallisiin tyyppeihin, jotka kertoivat meille, etta olimme turvallisimmassa mahdollisessa paikassa kaukana rannikosta. Saimme muutenkin hyvia vinkkeja.

Toisena paivana Kaisu kavi lillumassa muiden tyttojen kanssa Polynesian Spassa, kuumissa lahteissa. Ja seuraavana paivana olikin vuorossa sitten hieman extremea Water Draftingin merkeissa. Meita tultiin hakemaan pienella bussilla suoraan majoituspaikaltamme. Siina vaiheessa alkoi hieman mietetyttaa etta mitas tasta tulee kun kyparat olivat paassa, pelastusliivit paalla ja mela kadessa ja olimme kumiveneessa virtauksissa. Reissu oli kuitenkin aivan huikea kaikin puolin! Meidat heitettiin kerran veteen veneesta ja Kaisu hieman myohastyi kyytiin paasemisesta ja sai yhdesta suuremmasta virtauksesta kyydin kajakin tarakalla. Isoin 7metrinen vesiputous laittoi hieman jannittamaan, mutta ilman kaatumista selvittiin ja se tuntui huikealta ja jano isompiin haasteisiin kasvoi entisestaan!

Seuraavana paivana lahdimme ratsatusvaellukselle kauniiseen maastoon. Meilla oli todella kauniit ja tottelevaiset hevoset. Sinin hevosen ilmavaivat eivat ehka vain ilahduttaneet perassa ratsastaneita :) Ratsastuksen jalkeen lahdimme ajelemaan kohti Lake Taupoa ja vuokrataloa. Tassa vaiheessa Unikan jaljella olevat mymmilaiset olivat liittyneet seuraamme. Perille paastyamme tuntui kuin olisimme astelleet mummiolaan. Iso talo omalla pihalla odotti meita majoittumaan. Illalla vietimme tietenkin asiaankuuluvat tupaantuliaiset, roolinvaihtoteemalla.

Tanaan oli vuorossa reissun ehka jannittavin paiva, kun lahdimme ajelemaan kohti Taupon lentokenttaa ja laskuvarjohyppykokemusta. Kentalla meidan jannityksemme purkautui hervottomana hepulina ja hassutteluna. Kaisun toive saada parikseen hassuttelijatyyppi toteutui ihan taysin. Sini taas oli erittain luottavainen kun tajusi etta meidan parien nimet olivat Joel ja Jonathan! Koneessa jannitys alkoi hieman kasvaa, mutta innostus oli suuri. Viimein kun oli hypyn aika, oli tunne aivan sanoinkuvailematon. Minuutin vapaapudotus ja reilu 5minuuttia varjolla. Maisemat olivat mahtavat ja muutenkin fiilis upea. Kaisu paasi jopa ohjailemaan omaa varjoaan, mista Sini tietenkin hieman kateellinen :)

Tauposta jatkamme huomenna perjantaina kohti Raglania. Viela olisi vajaa viikko edessa Uuden-Seelannin upeita maisemia. Aasian kuviotkin alkavat pikku hiljaa hahmottua!

Paratiisi.

Lentokoneessa naytti silta etta laskeudumme joko keskelle turkoosia merta, tai Donkey Kongista tuttua viidakkoa. Koneesta ulos astuessa lampo ja kosteus tuli aaltona paallemme saaden meidat hammennyksen ja innostuksen valtaan. Siirryimme suoraan kentalta hurjan lauttamatkan kautta toiselle saarelle, josta paasimme spidermanin isin jarjestamalla halvalla ja turvallisella kyydilla kohti maaranpaatamme Vaimoana resortia.

Autossa soi letkea reggae ja istuimme typeran onnelliset hymyt naamalla tuijottaen postikorttimaista maisemaa. Nyt oltiin kaukana Flagstaffista!!!(Vaikkakin ympyra sulkeutui senkin asian kohdalla meidan istuessa Flagstaffilaisen leidin vieressa koko matka Aucklandiin keskustellen Arizonan ihanuuksista:D)

Perilla Asuan kylassa meita odottelivatkin Krokojen ja Unikan maailmanmatkaajat. Majoituimme sopoon faleen jossa oli prinsessamaiset hyttysverkot ja meilla tietysti oma parisanky. Suuntasimme lounaalle ja heti kavi selvaksi etta nalkaisena ei tarvitse Samoalla olla - ruoka oli todella hyvaa ja sita oli aina vahintaan kahden ihmisen edesta! Tosin syotiin kylla aina lahes kaikki..

Vaimoana resortista syntyi meille koti ja siella vietetty aika oli loma loman sisalla. Koko paikkaa pitava perhe kohteli meita kuin omiaan ja myos me kiinnyimme heihin, etenkin pieniin lapsiin Moanaan ja Brianiin jotka muistuttivat meita jatkuvasti niista pienista rakkaista kotipuolessa. Meille jarjestettiin erilaisia aktiviteetteja, osittain ehka sen ansiosta kun pystyimme heille kasittamattoman maaran vain olla ja rentoutua tekematta mitaan, vaikka samoan kulttuuriin kuuluukin ottaa rennosti. Paasimme seuraamaan kookos demonstraatiota, tutustuimme erilaisiin plantaaseihin, kavimme viidakossa ja seurasimme sen paivan maailman viimeisen auringonlaskun ja katselimme horisonttiin jossa siinti huominen. Yksi Kaisulle mieleenpainuvimmista visiiteista oli kuitenkin vierailu paikalliseen kouluun. Kaisu, Maria ja Teresa viettivat paivan paikallisessa koulussa tutustuen paikalliseen opetustyyliin ja pitaen luovia harjoitteita nuorille taidetunnilla.

Samoa kaiken kaikkiaan oli meille tosiaan loma loman sisalla. Turkoosia merta, aurinkoa, palmuja, tuoretta ruokaa ja hyvaa seuraa. Sinin jalan satuttamista ja molempien viimeisen paivan palamista lukuun ottamatta kymmenen paivaa Samoalla oli ihana pako todellisuudesta ja teki meidat hyvin onnelliseksi.

Pitkan matkustuksen kautta paratiisiin

Viimeinen paiva Limassa oli taynna toimintaa, mutta kivaa sellaista. Chekkasimme itsemme aamulla ulos hostellista ja suuntasimme kohti rantaa ja kauan odotettua liitovarjoilua. Jannityksella seurasimme ilmassa olevan liitovarjon hurjan nakoisia kieputuksia ympari ja joka suuntaan ja aloimme miettia oliko sittenkaan hyva idea lahtea, mutta ystavallinen mies selitti meille etta he olivat ammattilaisia harjoittelemassa liitovarjotemppuja. Kyyti oli mukavaa esimakua edessa olevasta laskuvarjohypysta ja samalla naimme ilmasta kasin kaikki paikat joissa olimme Limassa kayneet. Kaytiin myos kiertoajelulla, tehtiin viimeiset matkamuisto-ostokset laheisen puiston ympyratorilla ja hengailimme mukavien hostellintyontekijoiden kanssa taksimme tuloon asti.

Taksimatka osoittautuikin suuremmaksi seikkailuksi kuin osasimme arvatakkaan. Ajoimme lahion lapi ja yhtakkia lahes koko Limasta havisi sahkot. Pienet kahvilat ja kaupat sytyttivat kynttiloita tiskeille tai vetivat turvalukkoja oviin. Kaduilla liikkui epamaaraisia tyyppeja ja liikenne oli aivan tukossa. Koko alueella vallitsi jannittava elokuvamainen tunnelma. Meilla oli kuitenkin niin superkuski etta paasimme pujottelemaan ruuhkien lapi ja turvassa kentalle.

Hyvin nukutun lennon jalkeen saavuimme jo kotoisalta tuntuvalle Los Angelesin kentalle. Meilla oli edessa n. 15 tunnin odottelu joten kysyimme spontaanisti mukavalta info naiselta minne meidan kannattaisi menna. Han neuvoi meidat ystavallisesti Long Beachille jonne paasi katevasti metrolla. Long Beachin paiva osoittautui mukavammaksi kuin olisimme osanneetkaan arvata. Ilma oli todella kaunis ja kun nalissamme kavelimme rantaan ainut auki oleva ravintola oli Bubba & Gump, ja olimme juuri Perussa katsoneet Forest Gumpia. Tama sattuma sai meidat siis innostuksesta aivan sekaisin ja viela ruokakin oli todella hyvaa. Loppu paiva meni edeten spontaanisti sinne missa kivalta nayttaa ja kiertelimme pitkin kivoja kauppoja katuja ja kahviloita. Erityisesti mieleen jai kiva second streetin alue.

Losista jatkoimme Aucklandiin ja siina vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen selviytyjaolo, kun takana oli kaksi paivaa matkustamista. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa Sky Towerin kupeessa ja taksilla ohi ajaessamme naimme ensimmaisen bengihyppaajan. Pienen siistiytymisen jalkeen lahdimme metsastamaan Samoan lentoja ja sen seikkailun jalkeen palkitsimme itsemme viinilla ja kahvilla ihanassa pienessa kahvilassa. Erityisesti mielta lammitti Jyvaskylan aidilta tullut postipaketti ja koko tiimilla pitkasta aikaa vietetty paiva vasymyksesta huolimatta. Sinin karsiessa matkapahoinvoinnista hotellin hissin takia (ehka myos jet lagilla saattoi olla osuutta asiaan) Kaisu tutustui muun tiimin kanssa jo aiemmin lempparipaikaksi spottaamaansa C casette 9 ravintolaan, ja palasi evaiden kanssa tarkistamaan tutkaparin tilanteen.

Noin kahden tunnin virkistavien younien jalkeen jatkoimme ihanan psyykkaavan taksikuskin kyydissa kohti lentokenttaa ja Samoaa. Huumorintaju meinasi hieman loppua jopa meilta kun taksikuski laksytti meita koko ajomatkan kun emme olleet 20min etuajassa odottamassa hanta niin kuin kaikki normaalit ihmiset kuulemma tekevat. Samalla saimme kuulla kuinka paljon parempi maa Ruotsi on kuin Suomi ja kuinka lumilautailu on oikeastaan sama laji kuin murtsikka hiihto. Jannia nama Aucklandin kiinalaiset kuskit.

Paluu Limaan ja moikat Krokoille

Perjantaina jatimme taaksemme Punta Hermosan ja palasimme Limaan hostellin omistajien kyydilla. Ruuhkaisan matkan jalkeen majoituimme jo tutuksi tulleeseen Pariwana hostelliin. Krokot hengailivat kanssamme hetken ennen lentokentalle lahtoa (tutustuen myos paikalliseen laakaritarjontaan). Seurailimme hostellilla graffitien tekoa, kavimme kavelylla ja vietimme iltaa kattoterassilla rentoillen. Seuraamme kuitenkin liittyi erittain erikoinen itsestaan puhuva Kanadalaismies, joka sai karvat pystyyn ihmeellisilla jutuillaan. Paatimme saman tien, etta lahtisimme toiseen hostelliin heti aamulla.

Lauantaina muutimmekin jo aikaisemmin hyvaksi havaittuun Flying Dog hostelliin, joka osoittautui erittain hyvaksi paatokseksi. Hostellin tyontekijat ottivat suomalaiset ystavat ilomielin vastaan ja auttoivat meita kaikessa mahdollisessa. Hostellin pitajat osallistuivat myos kanssamme kakkukesteihin Helin synttareiden kunniaksi (meidan sietamattomalla makeanhimolla ei ollut taman kolmen suklaan juustokakun kanssa mitaan tekemista!!!).

Kakkukestien jalkeen lahdimme Parque De Aquas - suihkulahdepuistoon. Siella oli jos jonkinlaista suihkulahdetta ja ihmisia kuin muurahaispesassa, joista puolet haapareja kuvauttamassa itseaan. Uskaltauduimme itsekin keskelle suihkulahdetta, tuloksena hyvin marat vaatteet ja jarjeton innostus. Kuvailujen ja ihailujen jalkeen palasimme takaisin hostellille, missa meita jo odoteltiinkin happy hourille. Ilta sujui mukavasti hostellin tyontekijoiden kanssa hengaillessa.

Sunnuntaina nukuimme pitkaan ja lahdimme ihmettelemaan "Rakkauden paivan" aiheuttamaa tungosta kaduilla ja rakkauden puistossa. Olisimme menneet liitovarjoilemaan, mutta haaparit olivat vallanneet senkin turistikohteen. Huomenna siis yrittamaan uudestaan. Huomasimme myos, etta Lima ei ole kovinkaan turistiystavallinen ja taalla ei ihmisille edes raha kelpaa :) Tahan tulokseen tulimme, kun yritimme paasta noin viidelle eri uima-altaalle polskimaan. Mihinkaan meita ei kuitenkaan huolittu (edes rahasta), koska emme kuuluneet yksityisiin tennisklubeihin ja ilmeisesti parstakerroin ei riittanyt. Paadyimme sitten paikallisten valloittamalle kivikkorannalle viettamaan paivaa.

Huomenna siis on viimeinen paiva taalla Limassa. To Do-listalla on mm. postin etsiminen, kiertoajelu, liitovarjoilu ja seuraaviin matkakohteisiin tutustuminen. Lentokoneessa on sitten aikaa nukkua!

Seuraava paivitys tuleekin sitten toivottavasti Samoalta palmun alta. Valipiipahamme vain pikaisesti Losissa ja Uudessa-Seelannissa.

Vallan ihanaa rakkauden paivaa!!!:)

Punta Hermosa = ihana paikka

Perun seikkailut jatkuvat pienessa surffarikylassa pois Liman hektisilta kaduilta.

Ennen lahtoa Huacachinan keitaalta piipahdimme katsomassa Nasca lineseja eli maailman kuuluja kuvioita maassa jotka huhujen mukaan nakyvat avaruuteen asti paikallisesta hirvitornista keskella ei mitaan tornadojen viuhuessa ohi. Ajelimme myos keskella aavikkoa rantakirpun tyylisella autolla, ja kyyti voitti melkein Universal Studion teemapuiston Simpson vuoristoradan. Samalla paastiin viela sandboardaamaan keskelle aavikon dyyneja, ja jopa auton bensa loppui matkan aikana kun jumituimme ylamakeen. Mutta paikalliset olivat selkeasti naihin tilanteisiin tottuneet, imaisivat bensaa letkulla toisesta autosta (ainoa kulkuvaline meidan lisaksemme seudulla) ja matka jatkui taas. Paasimme kokemaan myos Paracas ilmion, joka tarkoittaa hiekkamyrskya aavikolla ja tapahtuu yleensa n. 1-2 kertaa vuodessa. Ja illalla ripsi muutama vesipisarakin, joten luonnonihmeilmiot seuraavat meita edelleen. Varsinaisia seikkailuja siis!

Nyt olemme tosiaan Punta Hermosassa, joka on pieni surffarikyla Limasta etelaan. Majoitumme Surfer inn nimisessa hostellissa aivan rannan tuntumassa, ja kaytannossa meilla on koko rantatalo kattoterasseineen kaytossamme koko ajan. Omistajat antoivat meille yhden saannon saapuessamme - olkaa kuin kotonanne, ja mehan olemme! Eilen paasimme kokemaan kaksi kaupungin viidesta rannasta, tutustumaan paikalliseen ruokatoriin ja pidimme illalla grillijuhlat kattoterassilla. Oli ehka hienoin ateria koko reissulla ainakin hintaansa nahden ja porukalla kokkaaminen hauskaa puuhaa.

Tanaan ollaan sitten otettu rauhallisemmin ja puhuttu suomea koko paiva kun valilla kielimuuri alkaa vasyttaa. Hyvin on selvitty mm. ravintola- ja kauppatilanteista selvalla suomella:D Huomenna paastaan toivottavasti viimein aaltoihin muutenkin kuin uimaan ja kahlaamaan. Ja aurinkoakin on luvattu mika olisi mukava niin saisi lakananvalkea olemuksemme vahan varia:)

Hasta luego!:)

Peru.

Taalla on vihdoin ihanan lammin! Saavuttiin trooppiseen Limaan hieman turbulenssirikkaan lennon jalkeen. Ulos kentalta paastyamme paikallinen ystavamme hommasi meille taksikyyditykset hotelleille. Meidan hotelli oli todella laadukas, vaikka olimme ensin kylla ihan ihmeissamme siita ajatuksesta, etta meidan pitaisi ensimmaista kertaa pitkaan aikaan nukkua yksin isossa sangyssa :)

Lahdimme viela koko tiimin kanssa illalliselle laheiseen ravintolaan. Onnellisena hyvasta ruuasta ja mahat taynna paasimme pitkan matkustuspaivan jalkeen vihdoin nukkumaan. Liman autoilukulttuuri pisti silmaan ja kova vislailu ja toottailu lahes jokaisesta autosta pisti meidat aluksi hieman hamilleen.

Ensimmaisena kokonaisena paivana selvittelimme eri matkatoimistoista mahdollisia aktiviteetteja ja Macchu Pichun tilannetta. Suruksemme saimme kuulla, etta Matsu Pitsu oli meidan osaltamme mahdoton. Yritimme myos shopata Kaisulle uutta puhelinta, mutta Perulaiset ovat niin sisasiittoisia, etta haluavat soitella vain omassa maassaaan, joten puhelimesta ei olisi ollut mitaan iloa.

Tutustuimme koko tiimin voimin Limaan hieman tarkemmin. Ja suuntasimme ensimmaista kertaa koko reissun aikana rannalle palvomaan aurinkoa. Siellapa sitten uni yllatti ja ainakin Sinin nena ehti hieman palaa. Odotellessamme poikia syomaan tormasimme paikalliseen mammaamme. Istuessamme puiston penkilla, vieressa ollut tati alkoi kyselemaan mista olimme ja olemmeko kaksosia jne. Keskustelu johti aidilliseen neuvontaan Perun turvallisuuteen ja kulttuuriin liittyen. Lopuksi nainen tokaisi, etta kuulostaa aivan meidan aidilta kaikkine neuvoineen. Halusi kuitenkin vain, etta meilla on hyva vierailu hanen kotimaassaan. Maalaisjarki pitaa pitaa kuulemma mukana.....ja niinhan me tehdaan!!!

Muutettiin kahden hotelliyon jalkeen huippukivaan hostelliin hyvalla alueella, lahella ystaviamme. Hostellissamme oli ihan kattoterassi, jossa nautimme tuorepuristettua mehua. Rannalta tullessa kattoterassi oli todella tarpeen. Ilma tuntui lampenevan koko ajan.

Lauantaina oli jalleen vuorossa aikainen heratys, kun lahdimme osalla porukalla Icaan ja Huaca Chinaan sandboardaamaan. Viiden tunnin bussimatka kuitenkin meni unten mailla. Yhtakkia olimmekin keskella korkeita hiekkadyyneja, joita oli tarkoitus lahtea kapuamaan ylos myohemmin. Pienen lepin ja syonnin jalkeen lahdimme saatamaan kaikille lautoja ja kenkia kuosiin. Sitten olikin aika lahtea laudat kasissa kavelemaan ylos dyyniin huipulle. Meinasi kylla usko loppua omiin voimiin useampaankin otteeseen kiipeamisen aikana. Kuitenkin ylos selvittiin!!

Dyyniin huipulla oli aika alkaa harjoittelemaan. Meita molempia jannitti ihan uskomattoman paljon, Sinilla oli pienen pienen pieni ajatus siita mita tehda (muutamien vuosien snoukkakokemuksella) ja Kaisu oli ensimmaista kertaa jalat kiinni laudassa. Hiekkaa oli joka paikassa jo ennen ku lahdettiin alas pain dyynilta. Laskeminen oli ihan huikean hauskaa ja parjattiin hyvin! Kaisulla oli henkilokohtainen kadestapitaja koko laskun ajan, joka juoksi perassa ja kiskoi takaisin dyynia ylos kun oli paastava uudestaan :)

Laskujen jalkeen hyvin hiekkaisena siirryimme suihkun kautta uima-altaaseen, jossa oli pieni palautteleva jumppahetki. Ilta jatkui omalla hostellillamme Pisca-juhlan merkeissa ja myohemmin myos toisessa ravintolassa. Kivan illan jalkeen ilta paattyi iltauinnille uima-altaalla.

Yolla oli hieman draamaa ja nyt vahan vasyttaa... Ei muumitaloa lukita yoksi... Mutta kaikki hyvin ja kohta taas leikkimaan isolle hiekkakasalle. Mutta tarkeimmat asiat ensin, eli paikkareille altaan reunalle!

Terkkuja.

Bye californiaaaa

On aika sanoa kalifornialle moimoi, ei hyvasti koska tanne on tultava takaisin se on varma =) Eilen tutkis kohtasi toisensa jalleen kalifornian auringossa. Sita ennen Sini seikkaili Santa Monicassa Johannan ja Tepen kanssa. Pitkan motellin metsastyksen jalkeen lauantaina majoituspaikka loytyi rannan laheisyydesta. Sunnuntai paiva kului rattoisasti rannalla hengaten ja hyvan ruoan parissa. Kaisu puolestaan viihtyi edelleen Isla Vistassa Santa Barbaran opiskelijakaupunginosassa Emman luona, tutustuen uusiin tyyppeihin juhlien ja rentoillen auringon alla.

Maanantai aamuna oli sovittu treffit universalin maapallon luo ja sielta jatkoimme porukalla universal studioiden teemapuistoon. Ekana tormasimme suomalaisiin ystaviimme house of horrorsin ovella ja paatimme hoitaa kauhujen talon alta pois. Ulos tulimme jarkyttyneina nauraen huuli turvonneena ja venahtaneella niskalla. Oikeat seuraavat ja ahdistelevat ihmishahmot oli meille ehka vahan liikaa. Kaiken kaikkiaan olimme kuin lapset karkkikaupassa, hullun innostuneina porhallettiin paikasta toiseen. Parhaimpana mieleen jai simpson ajelu ja paastiimpa myos homerin kainaloon=)

Tasta paivasta ei ole kauheasti sanottavaa koska se meni vahan ohi. Oli tarkoitus lahtea paivan valossa ajelemaan viela long beachin alueelle ja hollywood kyltille. Paikallisessa sushi paikassa kayminen kuitenkin muutti suunnitelmia. Olimme ihan sekaisin kaikilla mahdollisilla tavoilla seuraavat kaksi tuntia. Kaikki ruoka tuli ulos ja mitaan mielikuvaa naiden tuntien aikaisista keskusteluista ei loydy myoskaan. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, uni ja asken syoty nuudelikeitto iltapalana on tehnyt ihmeita. Kaytiimpa jopa hieman ajelemassa Venice beachilla.

Nyt valmistautumaan huomiseen autovuokraamon menoon ( peukut pystyyn etta ne on kiltimpia meille tai ymmartavaisempia kuin arizonalaiset) ja sitten nokka kohti Perua!

From San Francisco to south cal

I thought this would be a time to write something in english for all our international friends:) So basically so far we have experienced (in a very summarized way)

Hollywood with hall of fame SYTYCD coreographer dance lessons and melroce place like hotel.

Las Vegas just as it is in the movies! Our fairytale like casino hotel, hard rock cafe the fountain of bellaggio.. a real adventure in the city that never sleeps!

Arizona, to be honest not so much good stories from here. Our car got towed away, roads were shut because so much of snow, our motel shower curtain had blood on it... but Grand Canyon was amazing though!

San Francisco just amaziiiiing!! Loved it! A cheap but nice motel. Amazingly kind and hepfull people. All possible cultural activities. We explored some from an art school to ballet and gig of Souls of mishief to Alcatraz. We also had time to do some laundry, explore the hippie places and shop a little. Amazingly fun and relaxing couple of days.

From there we continued the beach road towards Santa Barbara. The view was just amazing to the sea and cliffs but after it got dak it was a real adventure to drive on those serpentine roads when one wrong move could get you out of a cliff... Well we survived though as allways and made our way to lovely Santa Barbara. We spent night at a motel and woke up to a perfect sunny weather, propably first such good so far. We went to Cajun Kitchen for proper breakfast and met Emma. This was the first time Sini and Kaisu were separated for a small while in the whole route so far. Kaisu stayed to Santa Barbara with Emma and others continued towards LA.

In Santa Barbara there was people playing music everywhere, at streets at shops.. just wonderful. We shopped a bit and headed to Isla Vista which is the student part of the city. Nothing but 20 000 students basically and it was great to experience that. Emma lived with her roommates in this one funny flat just next to the beach and it seemed everyone around where surfing or playing beerpong. Kinda lot like movies.

In the evening we experienced some student parties and met a bunch of nice people. Today it has been mostly surviving from yesterday hanging in a park nearby. We also had a lovely dinner with a group of friends of Emmas and now it is time to pack bags spend last time with this wonderful people, and tomorrow back to LA:)

Fell in loooove with San Francisco

Hellouuu täällä ollaan San Franciscossa ja täytyy kyllä sanoa, että tuntuu kodilta Arizonan jälkeen. Eilen ajeltiin Crand Canyonilta Californiaa kohti ja sitä ennen kävästiin yö Barstowssa ja vierailtiin myös kummituskaupungissa Calicossa. Meinas olla ajomatka vähän liikaa tutkaparille mutta ei haluttu jäädä kakan hajuiseen Fresnoon joten ajettiin turhautuneina San Fransiscoon kevyesti kolhaisten autoa matkalla.

Tänään käytiin visiitillä Alcatrazissa joka oli kyllä vaikuttava kokemus. Ehdottomasti the rock ja muut San Fransiscoon sijoittuvat leffat katseluun nyt!!Syötiin rannan läheisyydessä tuoreita mereneläviä ja myös Joutsenlampi baletti tuli toisella tutkiksesta koettua:) Toinen keskittyi sillä aikaa viiniin:)

Huomenna luvassa hippikaupunginosat hieman shoppailua ja illalla varmaankin kulttuuria musiikkikeikkojen merkeissä.

Tutkis kuittaa palataan toivottavasti kuvien kera huomenna:)

Viva Las Vegas ja karsea Arizona

Losin pienten shoppailujen ja Hall of Famen jälkeen pakattiin autot ja lähdettiin ajelemaan karkuun tornadoja kohti Nevadaa - Las Vegasia! Matkalla nähtiin kaikki mahdolliset säämuodot paisteesta lumisateeseen. Perille päästyämme pitkän aavikkomatkan jälkeen meitä odottikin Las Vegasin kirkkaat ja loisteliaat valot ja upea Ankkalinna-hotellimme!

Toinen autoista oli "hieman" meitä myöhemmin perillä, joten odotellessamme tutustuimme kasinoon, ravintoloihin ja yleisfiilikseen omassa ja viereisissä hotelleissa (joihin kaikkiin pääsi kävellen sisäkautta tai junalla!). Muun porukan saavuttua pelailimme pari peliä ja hävisimme rahamme :) Lohdutukseksi otimme kivat drinksut ja tanssimme livebändien tahdeissa.

Seuraavana aamuna heräsimme ihanaan auringonpaisteeseen ja aivan uuteen näköalaan päivänvalossa. Huom. huoneemmehan sijaitsi kerroksessa 24! :) Lähdimme porukalla tutustumaan Vegasin ihmeisiin. Aloitimme mielettömästä sademetsäravintolasta MGM:llä jossa viidakko oltiin tuotu todellisen tuntuisesti kasveineen ja äänetelevine eläimineen aivan lähellemme.

Päivä kuluikin kivasti eri hotelleja kiertäessa ja hieman shoppaillessa. Sini hulluna CSI-fanina löysi itselleen tietysti hienon CSI L.V. T-paidan. Illan hämärtyessä kuvailimme videokameralla hienoja valoin koristeltuja hotelleja. Kaikista eniten mieleen jäi Bellagio-hotellin suihkulähdeshow, joka sai meidät molemmat kerrankin hiljaiseksi. Pientä juoksentelua ja hämmennystä sen näkeminen kuitenkin aiheutti... Hämmennyksen aiheuttaminen ei meille ole koskaan ollut vaikeaa :)

Illalla tavattiin muita MYMiläisiä ja jatkettiin vegas seikkailuja isommalla porukalla. Käytiin lähes katy perryn ja marion keikoilla mutta päädyttiin seikkailemaan eri hotellejen välillä ja lopulta penthousejatkoille mandalay bayhin. Mutta oikein mallikkaasti ja turvallisesti vegasista selvittiin silti:)

Sunnuntaina matka jatkui kohti hooverin patoa joka olikin varsin vaikuttava. Sää oli myös ehkä ensimmäistä kertaa oikein lämmin ja hooverin patoa n. puoli tuntia ihastellessa Stepa saikin jo rusketusraidat (meillä muilla ei tosin mitään eroa havaittavissa :D). Serpentiinitietä jatkettiin kohti Arizonaa ja Grand Canyonia. Matka oli kuitenkin sen verran pitkä että päätimme yöpyä Crand Canyonin läheisyydessä ja levätä Flagstaff nimisessä kaupungissa.

Tämä kaikki paljastui kuitenkin varsin mielenkiintoiseksi seikkailuksi jonka takia meidän ei ehkä koskaan tarvitse palata kyseiseen paikkaan. Syödessämme paikallisesa ravintolassa olimme vahingossa parkkeeranneet huoltamon paikalle meidän luullessa niiden olevan ravintolan asiakaspaikkoja. No kun saavuttiin syömästä ei autoja enää ollut. Koimme kaikki tunteet sekunneissa läpi kauhusta hysteeriseen nauruun. Lopulta selvisi että automme on hinattu pois ja meille annettiin ns. kartta mistä ne hakea. Lähdimme sitten 3m lumikinoksessa ankanmarssia hakemaan autoja (ps. kyseisessä kaupungissa ei ole satanut näin paljoa lunta ikinä!).

Jatkoimme matkaa pienemmällä porukalla hakemaan autoja. Tutkaparin tukena oli Pacu ja Stepa. Emme meinanneet löytää perille joten pyysimme erästä huoltamonhenkilökunnan jäsentö tilaamaan meille taksin mutta hän ei suostunut tilaamaan koska matka oli niin lyhyt! Kun taivaan ihmeestä saimme kuitenkin paikallisen saudi arabi opiskelijan heittämään meidät kyseiseen paikkaan ja tässä vaiheessa paljastui että osoitteella on kaksi paikkaa täysin eripuolilla tätä kaupunkia. Kokeilimme molempia ja löytyi vain hämäriä asuin paikkoja. Onneksi lähtiessämme toisesta paikasta meitä tuli vastaan hinausauto jolta pyysimme apua vetisin silmin (ei auttanut tämä itku koska ei ollut kyseisestä firmasta :D).

Vihdoin pääsimme oikeaan paikkaan joka ei ollut mailla halmeillakaan annettua osoitetta. Meitä odotti iso ilkeä jenkkimies joka ystävällisesti laskutti 150e/auto kaikesta tunteisiin vetoamisesta huolimatta ja töykeili vielä arabiystävällemme. Saimme kuitenkin autot ja pääsimme nukkumaan monen tunnin seikkailun jälkeen motelliimme verisine suihkuverhoineen.

Aamulla osattiin kuitenkin nauraa tälle kaikelle ja varmuuden vuoksi meinattiin lähteä vielä suljettua tietä lumivyöryvaara alueelta kohti crand canyonia. Otimme kuitenkin järjen käteen ja odotimme vanhusten kuntoutuskeskuksen pihassa TUNNIN toista autoa jotta lähtisimme yhdessä toiselle tielle. He eivät kuitenkaan löytäneet löytäneet meitä koska olivat eri suljetulla tiellä :D:D:D Lopulta päästiin oikealle tielle ja Crand Canyonille joka oli aika vaikuttava reikä maailman lattiassa.

Canyonin jälkeen päätimme että lähdemme Arizonasta ja vauhdilla! Kuitenkin suunnitelmat hieman muuttuivat kun käytimme Stepaa lääkärissä paikallisessa tuppukylässä. Nyt kuitenkin kaikki hyvin ja takaisin ihanassa Californiassa! Huomenna matka alkaa kohti San Franciscoa ja siitä enemmän sitten ensi kerralla.

Terkkuja erityisesti äiteille ja isille! Paikalliset hullut rekkakuskit ja jatkuvat rakennustyömaat saavat ajatukset väkisinkin kotiin:) Haleja!

Hollywoooood!!!

Hellouuu kaikki ihanat
Matka alkoi akatemialta kun keraannyttiin porukalla fiilistelemaan lahtoa ja kaikkia huippuja tuli viela sinne sanomaan heipat ennen seikkailua. Fiilisteltiin madventuresin jaksoja ja MYM cafen tyypit pitivat huolta ohjelmasta ennen bussiin hyppaamista - kiitos viela kerran:)

Bussimatka meni hujauksessa ja eka lento nosti fiiliksen todella mymmitunnelmiin lentajan lahettaessa erityisterkkuja akatemialaisille reissaajille. Kiitos kuuluu lennonjohtaja-jokelle!!!huippujuttu

Sitten sita reissaamista ja valissa aina turvatarkastusta kestikin kauemmin kuin jaksaa muistaa. Huippuhetket turvatarkastuksissa oli kun pakulta tarkastettiin aina ettei sini vaan oo tullu yksin maahan, ja ettei sinilla oo liikaa ruokaa mukana. kaisulta taasen haluttiin tietaa paljonko meinaa rahaa kayttaa jenkkilassa (vielakin mietityttaa oliko jotku shoppaholic huhut kiiriny jenkkilaan vai oliko ulkomuoto n. 26h matkustamisen jalkeen niin elamantapahippi henkinen etta huolestutti meinaako rahaa tuoda maahan ollenkaan)

Mutta tosiaan turvallisesti jenkkilassa autoilujenkin jalkeen (pikke voi olla erittain ylpea yllattavankin hallitusta ja hillitysta ajotyylista tyttarella) ja tuominiemi toimi tietysti kartturina:D

Nyt eka yo melrose place henkisessa hotellissamme edessa ja katsotaan mita huominen tuo tullessaan!

t. hippi ja pullukka (ja tai seka etta ihan miten vaan)

ps. melkein kaks valvottua vuorokautta takana. pahoittelemme jo nyt jutun huonoa tasoa emmeka voi taata tason nousua jatkossa:D

Toivottu blogi on nyt olemassa :)

Täältä pääsee lukemaan Sintun ja Kaisun huikeita seikkauluja maailmanympärysmatkalta. Fiiliksiä, kuvia ja kaikkea muuta niin usein kun vain pääsemme päivittelemään!