Viimeinen paiva Limassa oli taynna toimintaa, mutta kivaa sellaista. Chekkasimme itsemme aamulla ulos hostellista ja suuntasimme kohti rantaa ja kauan odotettua liitovarjoilua. Jannityksella seurasimme ilmassa olevan liitovarjon hurjan nakoisia kieputuksia ympari ja joka suuntaan ja aloimme miettia oliko sittenkaan hyva idea lahtea, mutta ystavallinen mies selitti meille etta he olivat ammattilaisia harjoittelemassa liitovarjotemppuja. Kyyti oli mukavaa esimakua edessa olevasta laskuvarjohypysta ja samalla naimme ilmasta kasin kaikki paikat joissa olimme Limassa kayneet. Kaytiin myos kiertoajelulla, tehtiin viimeiset matkamuisto-ostokset laheisen puiston ympyratorilla ja hengailimme mukavien hostellintyontekijoiden kanssa taksimme tuloon asti.
Taksimatka osoittautuikin suuremmaksi seikkailuksi kuin osasimme arvatakkaan. Ajoimme lahion lapi ja yhtakkia lahes koko Limasta havisi sahkot. Pienet kahvilat ja kaupat sytyttivat kynttiloita tiskeille tai vetivat turvalukkoja oviin. Kaduilla liikkui epamaaraisia tyyppeja ja liikenne oli aivan tukossa. Koko alueella vallitsi jannittava elokuvamainen tunnelma. Meilla oli kuitenkin niin superkuski etta paasimme pujottelemaan ruuhkien lapi ja turvassa kentalle.
Hyvin nukutun lennon jalkeen saavuimme jo kotoisalta tuntuvalle Los Angelesin kentalle. Meilla oli edessa n. 15 tunnin odottelu joten kysyimme spontaanisti mukavalta info naiselta minne meidan kannattaisi menna. Han neuvoi meidat ystavallisesti Long Beachille jonne paasi katevasti metrolla. Long Beachin paiva osoittautui mukavammaksi kuin olisimme osanneetkaan arvata. Ilma oli todella kaunis ja kun nalissamme kavelimme rantaan ainut auki oleva ravintola oli Bubba & Gump, ja olimme juuri Perussa katsoneet Forest Gumpia. Tama sattuma sai meidat siis innostuksesta aivan sekaisin ja viela ruokakin oli todella hyvaa. Loppu paiva meni edeten spontaanisti sinne missa kivalta nayttaa ja kiertelimme pitkin kivoja kauppoja katuja ja kahviloita. Erityisesti mieleen jai kiva second streetin alue.
Losista jatkoimme Aucklandiin ja siina vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen selviytyjaolo, kun takana oli kaksi paivaa matkustamista. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa Sky Towerin kupeessa ja taksilla ohi ajaessamme naimme ensimmaisen bengihyppaajan. Pienen siistiytymisen jalkeen lahdimme metsastamaan Samoan lentoja ja sen seikkailun jalkeen palkitsimme itsemme viinilla ja kahvilla ihanassa pienessa kahvilassa. Erityisesti mielta lammitti Jyvaskylan aidilta tullut postipaketti ja koko tiimilla pitkasta aikaa vietetty paiva vasymyksesta huolimatta. Sinin karsiessa matkapahoinvoinnista hotellin hissin takia (ehka myos jet lagilla saattoi olla osuutta asiaan) Kaisu tutustui muun tiimin kanssa jo aiemmin lempparipaikaksi spottaamaansa C casette 9 ravintolaan, ja palasi evaiden kanssa tarkistamaan tutkaparin tilanteen.
Noin kahden tunnin virkistavien younien jalkeen jatkoimme ihanan psyykkaavan taksikuskin kyydissa kohti lentokenttaa ja Samoaa. Huumorintaju meinasi hieman loppua jopa meilta kun taksikuski laksytti meita koko ajomatkan kun emme olleet 20min etuajassa odottamassa hanta niin kuin kaikki normaalit ihmiset kuulemma tekevat. Samalla saimme kuulla kuinka paljon parempi maa Ruotsi on kuin Suomi ja kuinka lumilautailu on oikeastaan sama laji kuin murtsikka hiihto. Jannia nama Aucklandin kiinalaiset kuskit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti