Samoalta selvisimme siis Aucklandiin hyisen kylman lennon jalkeen. Menimme odottelemaan Krokoja heidan hotelilleen aamulla kukonlaulun aikaan. Yritimme pysytella hereilla hotellin sohvilla, mika tuntui valilla mahdottomalta. Saimme kuitenkin tapettua aikaa ja kohtasimme ystavamme. Postitusten, selvittelyjen ja autojen jarjestelyn jalkeen paasimme ajelemaan Rotorualle keskimaahan. Rotoruaan saavuttuamme vastassa meita oli erittain nenaan pistava paha haju, johon ei tottunut koko siella vietettyna aikana.
Ensimmaisena iltana unen puutteesta huolimatta skarppasimme viela kemuillen. Ehdimme illan aikana nahda myos muita Dilectiolaisia jotka viela sen illan olivat Rotoruassa. Haikea fiilishan siita tuli, kun ei todennakoisesti enaa reissun aikana tormata. Kavimme kahdestaan heilumassa Pig & Whistle nimisessa baarissa kolmen biisin ajan hauskalla livekeikalla. Muiden kanssa jatkoimme toiseen paikkaan jossa oli todella paljon porukkaa. Kesken illan saimme tietoomme tsunamivaroituksen. Luonnon mullistukset siis seurasivat meita tallekin mantereelle! Illan aikana tutustuimme kuitenkin mukaviin paikallisiin tyyppeihin, jotka kertoivat meille, etta olimme turvallisimmassa mahdollisessa paikassa kaukana rannikosta. Saimme muutenkin hyvia vinkkeja.
Toisena paivana Kaisu kavi lillumassa muiden tyttojen kanssa Polynesian Spassa, kuumissa lahteissa. Ja seuraavana paivana olikin vuorossa sitten hieman extremea Water Draftingin merkeissa. Meita tultiin hakemaan pienella bussilla suoraan majoituspaikaltamme. Siina vaiheessa alkoi hieman mietetyttaa etta mitas tasta tulee kun kyparat olivat paassa, pelastusliivit paalla ja mela kadessa ja olimme kumiveneessa virtauksissa. Reissu oli kuitenkin aivan huikea kaikin puolin! Meidat heitettiin kerran veteen veneesta ja Kaisu hieman myohastyi kyytiin paasemisesta ja sai yhdesta suuremmasta virtauksesta kyydin kajakin tarakalla. Isoin 7metrinen vesiputous laittoi hieman jannittamaan, mutta ilman kaatumista selvittiin ja se tuntui huikealta ja jano isompiin haasteisiin kasvoi entisestaan!
Seuraavana paivana lahdimme ratsatusvaellukselle kauniiseen maastoon. Meilla oli todella kauniit ja tottelevaiset hevoset. Sinin hevosen ilmavaivat eivat ehka vain ilahduttaneet perassa ratsastaneita :) Ratsastuksen jalkeen lahdimme ajelemaan kohti Lake Taupoa ja vuokrataloa. Tassa vaiheessa Unikan jaljella olevat mymmilaiset olivat liittyneet seuraamme. Perille paastyamme tuntui kuin olisimme astelleet mummiolaan. Iso talo omalla pihalla odotti meita majoittumaan. Illalla vietimme tietenkin asiaankuuluvat tupaantuliaiset, roolinvaihtoteemalla.
Tanaan oli vuorossa reissun ehka jannittavin paiva, kun lahdimme ajelemaan kohti Taupon lentokenttaa ja laskuvarjohyppykokemusta. Kentalla meidan jannityksemme purkautui hervottomana hepulina ja hassutteluna. Kaisun toive saada parikseen hassuttelijatyyppi toteutui ihan taysin. Sini taas oli erittain luottavainen kun tajusi etta meidan parien nimet olivat Joel ja Jonathan! Koneessa jannitys alkoi hieman kasvaa, mutta innostus oli suuri. Viimein kun oli hypyn aika, oli tunne aivan sanoinkuvailematon. Minuutin vapaapudotus ja reilu 5minuuttia varjolla. Maisemat olivat mahtavat ja muutenkin fiilis upea. Kaisu paasi jopa ohjailemaan omaa varjoaan, mista Sini tietenkin hieman kateellinen :)
Tauposta jatkamme huomenna perjantaina kohti Raglania. Viela olisi vajaa viikko edessa Uuden-Seelannin upeita maisemia. Aasian kuviotkin alkavat pikku hiljaa hahmottua!
Ensimmaisena iltana unen puutteesta huolimatta skarppasimme viela kemuillen. Ehdimme illan aikana nahda myos muita Dilectiolaisia jotka viela sen illan olivat Rotoruassa. Haikea fiilishan siita tuli, kun ei todennakoisesti enaa reissun aikana tormata. Kavimme kahdestaan heilumassa Pig & Whistle nimisessa baarissa kolmen biisin ajan hauskalla livekeikalla. Muiden kanssa jatkoimme toiseen paikkaan jossa oli todella paljon porukkaa. Kesken illan saimme tietoomme tsunamivaroituksen. Luonnon mullistukset siis seurasivat meita tallekin mantereelle! Illan aikana tutustuimme kuitenkin mukaviin paikallisiin tyyppeihin, jotka kertoivat meille, etta olimme turvallisimmassa mahdollisessa paikassa kaukana rannikosta. Saimme muutenkin hyvia vinkkeja.
Toisena paivana Kaisu kavi lillumassa muiden tyttojen kanssa Polynesian Spassa, kuumissa lahteissa. Ja seuraavana paivana olikin vuorossa sitten hieman extremea Water Draftingin merkeissa. Meita tultiin hakemaan pienella bussilla suoraan majoituspaikaltamme. Siina vaiheessa alkoi hieman mietetyttaa etta mitas tasta tulee kun kyparat olivat paassa, pelastusliivit paalla ja mela kadessa ja olimme kumiveneessa virtauksissa. Reissu oli kuitenkin aivan huikea kaikin puolin! Meidat heitettiin kerran veteen veneesta ja Kaisu hieman myohastyi kyytiin paasemisesta ja sai yhdesta suuremmasta virtauksesta kyydin kajakin tarakalla. Isoin 7metrinen vesiputous laittoi hieman jannittamaan, mutta ilman kaatumista selvittiin ja se tuntui huikealta ja jano isompiin haasteisiin kasvoi entisestaan!
Seuraavana paivana lahdimme ratsatusvaellukselle kauniiseen maastoon. Meilla oli todella kauniit ja tottelevaiset hevoset. Sinin hevosen ilmavaivat eivat ehka vain ilahduttaneet perassa ratsastaneita :) Ratsastuksen jalkeen lahdimme ajelemaan kohti Lake Taupoa ja vuokrataloa. Tassa vaiheessa Unikan jaljella olevat mymmilaiset olivat liittyneet seuraamme. Perille paastyamme tuntui kuin olisimme astelleet mummiolaan. Iso talo omalla pihalla odotti meita majoittumaan. Illalla vietimme tietenkin asiaankuuluvat tupaantuliaiset, roolinvaihtoteemalla.
Tanaan oli vuorossa reissun ehka jannittavin paiva, kun lahdimme ajelemaan kohti Taupon lentokenttaa ja laskuvarjohyppykokemusta. Kentalla meidan jannityksemme purkautui hervottomana hepulina ja hassutteluna. Kaisun toive saada parikseen hassuttelijatyyppi toteutui ihan taysin. Sini taas oli erittain luottavainen kun tajusi etta meidan parien nimet olivat Joel ja Jonathan! Koneessa jannitys alkoi hieman kasvaa, mutta innostus oli suuri. Viimein kun oli hypyn aika, oli tunne aivan sanoinkuvailematon. Minuutin vapaapudotus ja reilu 5minuuttia varjolla. Maisemat olivat mahtavat ja muutenkin fiilis upea. Kaisu paasi jopa ohjailemaan omaa varjoaan, mista Sini tietenkin hieman kateellinen :)
Tauposta jatkamme huomenna perjantaina kohti Raglania. Viela olisi vajaa viikko edessa Uuden-Seelannin upeita maisemia. Aasian kuviotkin alkavat pikku hiljaa hahmottua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti