Kolikon kaantopuoli

Ihan pakko oli viela viimeisenakin paivana tulla paivittelemaan ku niin jannia juttuja ehtinyt tapahtua tassa. Lahdimme eilen temppeleille, tarkemmin Grand Palacelle. Kuskimme vei meidat kuitenkin hieman laidemmalle jattaen meidat epamaaraisen porukan seka satojen pulujen keskelle. Samantien kimpussamme oli ihmisia jyvapusseineen jotka vakisin tunkivat siemenia kateemme ja hokivat 'good luck for you madame'. Tassa vaiheessa Sini ja Maria lahtivat puluja karkuun ja Kaisu ja Tepe hamillaan erikoisten ihmisten saartamiksi. No siinahan kavi niin, etta ihmiset saartoivat tytot ja alkoivat vaatia rahaa jyvista, hyvin agressiivisesti. Vahan niista sitten jouduttiin pulittaa ja kun homma meinas lahtea kasista Kaisu nappas Tepaa kadesta ja sit juostiin. Voidaan sanoa etta yksi reissun pelottavimmista hetkista ja lintufobiasta karsivalle Sinille varmasti yksi pelottavimmista ikina!

Paastyamme eroon jyvahuijareista ja tappajalinnuista ystavallinen tuk tuk mies tuli kertomaan meille, etta Palatsi on tanaan suljettu seremonian vuoksi. Han tarjosi sen sijaan kiertoajelua itse karttaan piirtamilleen seisovalle buddhalle ja istuvalle koiralle. Tasta huolimatta tajusimme kuitenkin menna itse tarkastamaan tilanteen, ja mitaan seremoniaahan ei ollut.

Paasimme vaatteiden lainauksen jalkeen saadyllisissa kauluspaidoissa temppelialueelle joka oli haikaiseva. Joka puolella kullalla koristeltuja kauniita rakennuksia ja patsaita ja oli aika uskomatonta millainen hiljaisuuden tunnelma saattoi vallita jopa kaikkien niiden turistien keskella.

Halusimme nahda viela lisaa katukulttuuria* joten suuntasimme Chinatowniin. Joka puolella oli valtava maara ihmisia, kultakauppoja, liikennetta ja kauppiaita. Maria ja Tepa nauttivat jalleen kerran yhdet uivat nuudelit ja jatkoimme omalle alueellemme. Ilta meni aikalailla kotiinlahtoon valmistautuessa. Hyodynsimme hotellin kuntosalin ja leffakanavan pitaessamme pakkausbileita.

Nyt lahdetaan viela ompelimoon sovittamaan pukuja ja tapetaan aikaa iltaan kunnes paastaan KOTIIN!:)

MAMA I'M COMING HOME!!!:D


* Koska emme paasseet paivasaikaan Khao San Roadin packpackers alueelle opastivat paikalliset, etta sinne on turvallista menna ilta ja yoaikaan. Niimpa yhtena iltana Kaisu Tepa ja Maria suuntasivat viettamaan iltaa Khao San roadille. Siella vallitsi todella janna tunnelma. Kaikille tytoista tuli mieleen vanhan ajan kuuba ja che leffat. Katuja oli suljettu. Punahuiviset miehet nukkuivat suljetuilla kaduilla ja muutama piti vahtia. Riistiriidan loi taasen se, etta itse Khao San Road oli kuin mitaan ei ymparilla olisi koskaan tapahtunutkaan. Joka puolella oli travellereita ja livemusiikkia. Yollinen tuk tuk ajelu kotiin hotellille takasi viimeistaan sen, etta tuli koettua toinen puoli thaimaasta.

Ristiriitainen Thaimaa

Uudesta Seelannista venahtaneen lennon ja Australian ruoantayteisen pysahdyksen jalkeen paasimme laskeutumaan Singaporeen. Meilla oli vietettavana vain yksi yo Singaporessa joten kovin syvaluotaavaa kuvausta emme voi valitettavasti paikasta antaa. Mieleen jai erityisesti tekniikan maara ja seka korkeiden pilvenpiirtajien ja varikkaiden puutalojen kontrasti.

Olimme jalleen varanneet reilusti aikaa kentalle, seka reippaasti paikallista valuuttaa taksiin, joten paatimme kuluttaa nama yhta aikaa. Ryhdyimme kentalla siis leikkiin ja molemmat sai saman rahamaaran jolla sai ostaa toiselle yllareita. Mukaan tarttui mm. jo suosikiksi muodostunutta tobleronea, GEISHAA! ja jo reissulla legendaksi muodostunut Alice in Wonderland satu.

Phuketiin paatyessamme todellisuus loi vasten kasvoja. Meidat ymparoi miehet 17v 'thaityttoystaviensa' kera, seksituristit, seka paikalliset jotka puhuivat meille ruotsia ja suomea. Tamahan veti meidat hiljaisemmaksi kuin Flagstaff aikoinaan. Mukavat turistioppaat ohjasivat meidat rotankolohotelliimme ja paasimme syomaan uivia nuudeleita. Taman jalkeen bondasimme suomalaisten kanssa Phuketin rattikojuilla ja otimme ensimmaisen kosketuksen tinkimiskulttuuriin.

Ilta kului taintuessa viemarinhajuun maha uivista nuudeleista sekaisin, ja nukuimme yon levottomana pelaten katon tuulettimen rasahtavan paallemme.

Onneksi seuraavana aamuna aikaisin oli lahto paratiisiin Ko Phi Phin saarelle. Lauttamatka kesti pari tuntia ja mielettomasta turistimaarasta huolimatta tunsimme suurta helpotusta paastessamme Phuketin ruuhkista saaren turkoosin meren aarelle. Talla kertaa myos turistioppaista oli oikeasti hyotya ja saimme samantien loistavan yopaikan kavelyetaisyydelta. Olimme harkinneet kilpailuttavamme muutamaa hotellia mutta nahdessamme kuinka huoneemme ikkunasta avautui nakyma suoraan terassintakana sijaitsevalle uimaaltaalle ja sen takana siintavalle turkoosille merelle ymparoivine kallioineen paatimme jaada.

Viihdyimme Phi Phin saarella viisi paivaa ja saimme Tepen ja Marian seuraksemme maanantaina, eli pari paivaa ennen kuin suuntasimme seuraaviin maisemiin. Phi Phi oli vahintaankin yhta ristiriitainen kuin Thaimaa ylipaataan - toisaalla uskomattoman kaunista luontoa, paratiisin hiljaisuutta ja rauhoittumista, toisaalla satoja bailaavia ruotsalaisia ja ibizantyylisia bileita rannalla. Phi Phin parhaita paloja oli vierailu perinteisella veneella The Beachin kuvauspaikalle Maya Baylle jossa paasimme myos snorklailemaan, seka tarpominen korkealle nakoalapaikalle jossa tapasimme vanhan miehen joka kertoi meille tarinoita Phi Phi saaren historiasta. Taalla tutustuimme myos moniin mukaviin tyyppeihin ja saari tuntui olevan kovin elossa.

Phi Philta siirryimme lautalla Krabille. Emme halunneet jattaa viela rantaa taaksemme, joten suuntasimme Ao Nangin alueelle viihtyisaan mutta vaatimattomampaan Village hotelliin. Nautimme viimeisia paivia rantaauringosta ja rauhallisemmasta miljoosta - todella tuntui lahes aavemaisen rauhalliselta Phi Phin bailujen jalkeen. Taalla tajusimme myoskin todellisuuden suomalaisesta thaiturismista. Kojuissa myytiin iltasanomia, kojuissa neuvoteltiin suomeksi, ja suomalaiset katsoivat tavaroidemme peraan rannalla kun menimme uimaan. Taalla toteutimme myos thaimaalle asetetun haaveen ja vuokrasimme skootterin! Sitten paristeltiin menemaan vespan nakoisella einolla ja aiheutettiin yleista hammennysta:) Paasimme nakemaan kaupunkia pidemmalle ja kavimme mm.pienilla markkinoilla joissa oli todella paljon paikallisia.

Krabilta lahtiessa tytot oli taasen meidan matkassa ja suuntasimme Bangkokiin, lentokoneella suunnitelmista poiketen. Matka oli kuitenkin todella lyhyt ja kivuton taksimatkaan asti. Kentalla ei voinut etukateen neuvotella hintaa joten jouduimme ensin hyppaamaan taksin kyytiin ja sitten alkaa neuvottelemaan, ja kuskimme paljastui hyvin mielenkiintoiseksi persoonaksi. Olimme suunnitelleet menevamme kuululle pack packers alueelle, tassa vaiheessa kuski mainitsi siella kulmilla olevasta mielenosoituksesta, mutta varmisteli ettei meidan tarvitse pelata ja etta han vie meidat perille asti. Lahemmaksi paastyamme tilanne osoittautui paljon pahemmaksi kuin osasimme arvata. Teita oli suljettu, joka puolella oli poliiseja sotilaita ja vakijoukkoja ja liikenne taysin jumissa. Meidan tuli valita kavelemmeko mielenosoituksen lapi packpackers alueelle vai menemmeko jonnekin muualle. Tapamme mukaan emme olleet ottaneet mistaan muusta alueesta selvaa ja tilanne vaikutti hetken kaaottiselta. Sitten muistimme lentokoneessa vieressamme istuneen ystavallisen jenkkipojan joka oli jattanyt puhelinnumeronsa ja rimpautimme hanelle missa he yopyvat ja onko sinne turvallista menna. Sita kautta paasimme hysteerisesta taksimatkasta ja riiwatusta kuskista huolimatta Sukhumvitin alueelle ja viihtyisaan Boss Suites hotelliin.

Vaikkemme suunnitelleetkaan thaikkulan aikaa viettavamme hienossa hotellissa on tama vaan ollut jokseenkin mukavaa nain pitkan reissaamisen jalkeen, eika kovin kallistakaan. Hotellissamme on uima-allas, kuntosali ja mika parhainta ilmainen tuk tuk jota ajaa varsin vekkuli nuori poika. Olemme kolunneet yo ja viikonloppumarkkinat tuliaisostoksia tehden, paatyneet festivaaleille, teettaneet pukuja ompelijalla ja loppuajan ajattelimme pyhittaa siihen oikeaan Bangkokiin tutustuen - temppeleita ja slummeja kiitos!

Voikin olla etta seuraava paivitys tulee suomen kamaralta. Pitakaa meille siis peukkuja:)

Rakkautta!

Uuden Seelannin seikkailut vol 2.

Laskuvarjohypyn jalkeen adrenaliinin vallassa Kaisu paatti kohdata kaksi hieman ahdistavaa asiaa ilmoittautumalla vesibenjihyppyyn. Onneksi sai kuitenkin paattaa kuinka syvalle veteen dipataan joten kasin koskettaminen riitti. Sielta tosiaan tultiin jalat tutisten ja nenasta kiinni pitaen alas ja hauskaahan se sitten siina vaiheessa olikin kun riippui siella vetten paalla holtittomana heilurina. Sini toimi hyvana henkisena tukena ja valokuvaamassa hetket talteen.

Siina vaiheessa sanottiin heipat Tiinalle ja Roballe ja suunnattiin kohti Raglania, tai nain oli tarkoitus. Kehitimme sujuvaa englantia puhumalla n. kaksi tuntia erinaisten hostellipitajien kanssa Raglanissa ja koska meille ei ollut sijaa majatalossa suuntasimme optimistisena Hamiltoniin. Meidan ei todellakaan tarvinnut pettya silla hyva tuuri majoitusten suhteen jatkui ja meita oli vastassa todella sympaattinen hostellin pitaja Fi. Hamilton oli meille aika terveellinen pitstop silla ulkoilimme puutarhoissa, kavimme salilla ja uimassa ja mika parhainta SAUNASSA!

Emme lannistuneet majoituspaikan puutteesta Raglanissa vaan teimme sinne paivan visiitin, joka osoittautui paremmaksi kuin osasimme arvatakaan. Raglan oli juuri sellainen kuin Lonely Planetissa kuvailtiin - pieni sydammellinen surffarikyla jossa alat samantien miettia josko voisi jaada pidemmaksi aikaa. Vietimme paivan hieman shopaten, surffaten, ja syoden reissun parasta suokaa sangen mukavassa seurassa. Taytyy siis myontaa etta ihastuimme Raglaniin heti ensi silmaykselta!:)

Illalla Krokot liittyivat seuraamme ja vietimme jalleen kerran laksareita yhdessa hengaillen. Seuraavana paivana oli alunperin tarkoitus lahtea aucklandiin, mutta toiselle tutkiksesta jai semmonen Raglan kuumotus paalle etta oli pakko paasta sinne viela hetkeksi. Niimpa Kaisu saattoi hieman haikeana Sinin Aucklandin bussiin ja Alajarven toivo paasi hetkeksi seikkailemaan yksin Aucklandin ihmeelliseen maailmaan:)

Raglanissa Kaisu ja Teresa jatkoivat kaupungin rennossa hengessa istuskellen kahviloissa, ottaen paikkareita ja hengaten krokojen kanssa. Jalleen kerran yksi mieleton auringonlasku tuli nahtya ja viidakkomaja hostelli toi hauskan lisan paivaan tahtitaivaineen ja kiiltomatoineen jotka olivat suoraan jaffa 'welcome to the deepest africa' mainoksesta - paitsi ne olivat oikeita:)

Aucklandissa puolestaan Sinin seikkailut veivat kauppoihin ostoksille ja selvitellen seuraavan paivan seikkailuja jotka veivat pikku kahvilaan huippu aamiaiselle seka ihanaan elaintarhaan. Pelkoja kohdattiin jalleen lintuhakin sisalla jonne paatyminen oli taysi vahinko ja iso viidakkoapina valloitti sydamen.

Elaintarhasta paastya tutkapari kohtasi jalleen kun Raglanin kaksikko selvisi kaupunkiin. Aloitimme tarkeimmasta eli teimme koyhan miehen piknikin laheiseen puistoon subway-patonkejen kera, ja selvittelimme loppuseikkailujen jarjestelyja. Lennot phuketiin loytyivat suht. edullisesti ja helposti. Illalla jatimme hyvastit Aucklandille syomalla kirjaimellisesti ulkona ja piipahtaen jo lemppariksi muodostuneessa kasettiravintolassa.

Uusi Seelanti oli varsinainen seikkailu. Voitettiin pelkoja, koettiin paljon uutta ja saatiin polte palata ja jatkaa seikkailuja eritoten etelaiselle saarelle!

Cheers mates!

Uuden-Seelannin seikkailuja

Samoalta selvisimme siis Aucklandiin hyisen kylman lennon jalkeen. Menimme odottelemaan Krokoja heidan hotelilleen aamulla kukonlaulun aikaan. Yritimme pysytella hereilla hotellin sohvilla, mika tuntui valilla mahdottomalta. Saimme kuitenkin tapettua aikaa ja kohtasimme ystavamme. Postitusten, selvittelyjen ja autojen jarjestelyn jalkeen paasimme ajelemaan Rotorualle keskimaahan. Rotoruaan saavuttuamme vastassa meita oli erittain nenaan pistava paha haju, johon ei tottunut koko siella vietettyna aikana.

Ensimmaisena iltana unen puutteesta huolimatta skarppasimme viela kemuillen. Ehdimme illan aikana nahda myos muita Dilectiolaisia jotka viela sen illan olivat Rotoruassa. Haikea fiilishan siita tuli, kun ei todennakoisesti enaa reissun aikana tormata. Kavimme kahdestaan heilumassa Pig & Whistle nimisessa baarissa kolmen biisin ajan hauskalla livekeikalla. Muiden kanssa jatkoimme toiseen paikkaan jossa oli todella paljon porukkaa. Kesken illan saimme tietoomme tsunamivaroituksen. Luonnon mullistukset siis seurasivat meita tallekin mantereelle! Illan aikana tutustuimme kuitenkin mukaviin paikallisiin tyyppeihin, jotka kertoivat meille, etta olimme turvallisimmassa mahdollisessa paikassa kaukana rannikosta. Saimme muutenkin hyvia vinkkeja.

Toisena paivana Kaisu kavi lillumassa muiden tyttojen kanssa Polynesian Spassa, kuumissa lahteissa. Ja seuraavana paivana olikin vuorossa sitten hieman extremea Water Draftingin merkeissa. Meita tultiin hakemaan pienella bussilla suoraan majoituspaikaltamme. Siina vaiheessa alkoi hieman mietetyttaa etta mitas tasta tulee kun kyparat olivat paassa, pelastusliivit paalla ja mela kadessa ja olimme kumiveneessa virtauksissa. Reissu oli kuitenkin aivan huikea kaikin puolin! Meidat heitettiin kerran veteen veneesta ja Kaisu hieman myohastyi kyytiin paasemisesta ja sai yhdesta suuremmasta virtauksesta kyydin kajakin tarakalla. Isoin 7metrinen vesiputous laittoi hieman jannittamaan, mutta ilman kaatumista selvittiin ja se tuntui huikealta ja jano isompiin haasteisiin kasvoi entisestaan!

Seuraavana paivana lahdimme ratsatusvaellukselle kauniiseen maastoon. Meilla oli todella kauniit ja tottelevaiset hevoset. Sinin hevosen ilmavaivat eivat ehka vain ilahduttaneet perassa ratsastaneita :) Ratsastuksen jalkeen lahdimme ajelemaan kohti Lake Taupoa ja vuokrataloa. Tassa vaiheessa Unikan jaljella olevat mymmilaiset olivat liittyneet seuraamme. Perille paastyamme tuntui kuin olisimme astelleet mummiolaan. Iso talo omalla pihalla odotti meita majoittumaan. Illalla vietimme tietenkin asiaankuuluvat tupaantuliaiset, roolinvaihtoteemalla.

Tanaan oli vuorossa reissun ehka jannittavin paiva, kun lahdimme ajelemaan kohti Taupon lentokenttaa ja laskuvarjohyppykokemusta. Kentalla meidan jannityksemme purkautui hervottomana hepulina ja hassutteluna. Kaisun toive saada parikseen hassuttelijatyyppi toteutui ihan taysin. Sini taas oli erittain luottavainen kun tajusi etta meidan parien nimet olivat Joel ja Jonathan! Koneessa jannitys alkoi hieman kasvaa, mutta innostus oli suuri. Viimein kun oli hypyn aika, oli tunne aivan sanoinkuvailematon. Minuutin vapaapudotus ja reilu 5minuuttia varjolla. Maisemat olivat mahtavat ja muutenkin fiilis upea. Kaisu paasi jopa ohjailemaan omaa varjoaan, mista Sini tietenkin hieman kateellinen :)

Tauposta jatkamme huomenna perjantaina kohti Raglania. Viela olisi vajaa viikko edessa Uuden-Seelannin upeita maisemia. Aasian kuviotkin alkavat pikku hiljaa hahmottua!

Paratiisi.

Lentokoneessa naytti silta etta laskeudumme joko keskelle turkoosia merta, tai Donkey Kongista tuttua viidakkoa. Koneesta ulos astuessa lampo ja kosteus tuli aaltona paallemme saaden meidat hammennyksen ja innostuksen valtaan. Siirryimme suoraan kentalta hurjan lauttamatkan kautta toiselle saarelle, josta paasimme spidermanin isin jarjestamalla halvalla ja turvallisella kyydilla kohti maaranpaatamme Vaimoana resortia.

Autossa soi letkea reggae ja istuimme typeran onnelliset hymyt naamalla tuijottaen postikorttimaista maisemaa. Nyt oltiin kaukana Flagstaffista!!!(Vaikkakin ympyra sulkeutui senkin asian kohdalla meidan istuessa Flagstaffilaisen leidin vieressa koko matka Aucklandiin keskustellen Arizonan ihanuuksista:D)

Perilla Asuan kylassa meita odottelivatkin Krokojen ja Unikan maailmanmatkaajat. Majoituimme sopoon faleen jossa oli prinsessamaiset hyttysverkot ja meilla tietysti oma parisanky. Suuntasimme lounaalle ja heti kavi selvaksi etta nalkaisena ei tarvitse Samoalla olla - ruoka oli todella hyvaa ja sita oli aina vahintaan kahden ihmisen edesta! Tosin syotiin kylla aina lahes kaikki..

Vaimoana resortista syntyi meille koti ja siella vietetty aika oli loma loman sisalla. Koko paikkaa pitava perhe kohteli meita kuin omiaan ja myos me kiinnyimme heihin, etenkin pieniin lapsiin Moanaan ja Brianiin jotka muistuttivat meita jatkuvasti niista pienista rakkaista kotipuolessa. Meille jarjestettiin erilaisia aktiviteetteja, osittain ehka sen ansiosta kun pystyimme heille kasittamattoman maaran vain olla ja rentoutua tekematta mitaan, vaikka samoan kulttuuriin kuuluukin ottaa rennosti. Paasimme seuraamaan kookos demonstraatiota, tutustuimme erilaisiin plantaaseihin, kavimme viidakossa ja seurasimme sen paivan maailman viimeisen auringonlaskun ja katselimme horisonttiin jossa siinti huominen. Yksi Kaisulle mieleenpainuvimmista visiiteista oli kuitenkin vierailu paikalliseen kouluun. Kaisu, Maria ja Teresa viettivat paivan paikallisessa koulussa tutustuen paikalliseen opetustyyliin ja pitaen luovia harjoitteita nuorille taidetunnilla.

Samoa kaiken kaikkiaan oli meille tosiaan loma loman sisalla. Turkoosia merta, aurinkoa, palmuja, tuoretta ruokaa ja hyvaa seuraa. Sinin jalan satuttamista ja molempien viimeisen paivan palamista lukuun ottamatta kymmenen paivaa Samoalla oli ihana pako todellisuudesta ja teki meidat hyvin onnelliseksi.

Pitkan matkustuksen kautta paratiisiin

Viimeinen paiva Limassa oli taynna toimintaa, mutta kivaa sellaista. Chekkasimme itsemme aamulla ulos hostellista ja suuntasimme kohti rantaa ja kauan odotettua liitovarjoilua. Jannityksella seurasimme ilmassa olevan liitovarjon hurjan nakoisia kieputuksia ympari ja joka suuntaan ja aloimme miettia oliko sittenkaan hyva idea lahtea, mutta ystavallinen mies selitti meille etta he olivat ammattilaisia harjoittelemassa liitovarjotemppuja. Kyyti oli mukavaa esimakua edessa olevasta laskuvarjohypysta ja samalla naimme ilmasta kasin kaikki paikat joissa olimme Limassa kayneet. Kaytiin myos kiertoajelulla, tehtiin viimeiset matkamuisto-ostokset laheisen puiston ympyratorilla ja hengailimme mukavien hostellintyontekijoiden kanssa taksimme tuloon asti.

Taksimatka osoittautuikin suuremmaksi seikkailuksi kuin osasimme arvatakkaan. Ajoimme lahion lapi ja yhtakkia lahes koko Limasta havisi sahkot. Pienet kahvilat ja kaupat sytyttivat kynttiloita tiskeille tai vetivat turvalukkoja oviin. Kaduilla liikkui epamaaraisia tyyppeja ja liikenne oli aivan tukossa. Koko alueella vallitsi jannittava elokuvamainen tunnelma. Meilla oli kuitenkin niin superkuski etta paasimme pujottelemaan ruuhkien lapi ja turvassa kentalle.

Hyvin nukutun lennon jalkeen saavuimme jo kotoisalta tuntuvalle Los Angelesin kentalle. Meilla oli edessa n. 15 tunnin odottelu joten kysyimme spontaanisti mukavalta info naiselta minne meidan kannattaisi menna. Han neuvoi meidat ystavallisesti Long Beachille jonne paasi katevasti metrolla. Long Beachin paiva osoittautui mukavammaksi kuin olisimme osanneetkaan arvata. Ilma oli todella kaunis ja kun nalissamme kavelimme rantaan ainut auki oleva ravintola oli Bubba & Gump, ja olimme juuri Perussa katsoneet Forest Gumpia. Tama sattuma sai meidat siis innostuksesta aivan sekaisin ja viela ruokakin oli todella hyvaa. Loppu paiva meni edeten spontaanisti sinne missa kivalta nayttaa ja kiertelimme pitkin kivoja kauppoja katuja ja kahviloita. Erityisesti mieleen jai kiva second streetin alue.

Losista jatkoimme Aucklandiin ja siina vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen selviytyjaolo, kun takana oli kaksi paivaa matkustamista. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa Sky Towerin kupeessa ja taksilla ohi ajaessamme naimme ensimmaisen bengihyppaajan. Pienen siistiytymisen jalkeen lahdimme metsastamaan Samoan lentoja ja sen seikkailun jalkeen palkitsimme itsemme viinilla ja kahvilla ihanassa pienessa kahvilassa. Erityisesti mielta lammitti Jyvaskylan aidilta tullut postipaketti ja koko tiimilla pitkasta aikaa vietetty paiva vasymyksesta huolimatta. Sinin karsiessa matkapahoinvoinnista hotellin hissin takia (ehka myos jet lagilla saattoi olla osuutta asiaan) Kaisu tutustui muun tiimin kanssa jo aiemmin lempparipaikaksi spottaamaansa C casette 9 ravintolaan, ja palasi evaiden kanssa tarkistamaan tutkaparin tilanteen.

Noin kahden tunnin virkistavien younien jalkeen jatkoimme ihanan psyykkaavan taksikuskin kyydissa kohti lentokenttaa ja Samoaa. Huumorintaju meinasi hieman loppua jopa meilta kun taksikuski laksytti meita koko ajomatkan kun emme olleet 20min etuajassa odottamassa hanta niin kuin kaikki normaalit ihmiset kuulemma tekevat. Samalla saimme kuulla kuinka paljon parempi maa Ruotsi on kuin Suomi ja kuinka lumilautailu on oikeastaan sama laji kuin murtsikka hiihto. Jannia nama Aucklandin kiinalaiset kuskit.

Paluu Limaan ja moikat Krokoille

Perjantaina jatimme taaksemme Punta Hermosan ja palasimme Limaan hostellin omistajien kyydilla. Ruuhkaisan matkan jalkeen majoituimme jo tutuksi tulleeseen Pariwana hostelliin. Krokot hengailivat kanssamme hetken ennen lentokentalle lahtoa (tutustuen myos paikalliseen laakaritarjontaan). Seurailimme hostellilla graffitien tekoa, kavimme kavelylla ja vietimme iltaa kattoterassilla rentoillen. Seuraamme kuitenkin liittyi erittain erikoinen itsestaan puhuva Kanadalaismies, joka sai karvat pystyyn ihmeellisilla jutuillaan. Paatimme saman tien, etta lahtisimme toiseen hostelliin heti aamulla.

Lauantaina muutimmekin jo aikaisemmin hyvaksi havaittuun Flying Dog hostelliin, joka osoittautui erittain hyvaksi paatokseksi. Hostellin tyontekijat ottivat suomalaiset ystavat ilomielin vastaan ja auttoivat meita kaikessa mahdollisessa. Hostellin pitajat osallistuivat myos kanssamme kakkukesteihin Helin synttareiden kunniaksi (meidan sietamattomalla makeanhimolla ei ollut taman kolmen suklaan juustokakun kanssa mitaan tekemista!!!).

Kakkukestien jalkeen lahdimme Parque De Aquas - suihkulahdepuistoon. Siella oli jos jonkinlaista suihkulahdetta ja ihmisia kuin muurahaispesassa, joista puolet haapareja kuvauttamassa itseaan. Uskaltauduimme itsekin keskelle suihkulahdetta, tuloksena hyvin marat vaatteet ja jarjeton innostus. Kuvailujen ja ihailujen jalkeen palasimme takaisin hostellille, missa meita jo odoteltiinkin happy hourille. Ilta sujui mukavasti hostellin tyontekijoiden kanssa hengaillessa.

Sunnuntaina nukuimme pitkaan ja lahdimme ihmettelemaan "Rakkauden paivan" aiheuttamaa tungosta kaduilla ja rakkauden puistossa. Olisimme menneet liitovarjoilemaan, mutta haaparit olivat vallanneet senkin turistikohteen. Huomenna siis yrittamaan uudestaan. Huomasimme myos, etta Lima ei ole kovinkaan turistiystavallinen ja taalla ei ihmisille edes raha kelpaa :) Tahan tulokseen tulimme, kun yritimme paasta noin viidelle eri uima-altaalle polskimaan. Mihinkaan meita ei kuitenkaan huolittu (edes rahasta), koska emme kuuluneet yksityisiin tennisklubeihin ja ilmeisesti parstakerroin ei riittanyt. Paadyimme sitten paikallisten valloittamalle kivikkorannalle viettamaan paivaa.

Huomenna siis on viimeinen paiva taalla Limassa. To Do-listalla on mm. postin etsiminen, kiertoajelu, liitovarjoilu ja seuraaviin matkakohteisiin tutustuminen. Lentokoneessa on sitten aikaa nukkua!

Seuraava paivitys tuleekin sitten toivottavasti Samoalta palmun alta. Valipiipahamme vain pikaisesti Losissa ja Uudessa-Seelannissa.

Vallan ihanaa rakkauden paivaa!!!:)