Paratiisi.

Lentokoneessa naytti silta etta laskeudumme joko keskelle turkoosia merta, tai Donkey Kongista tuttua viidakkoa. Koneesta ulos astuessa lampo ja kosteus tuli aaltona paallemme saaden meidat hammennyksen ja innostuksen valtaan. Siirryimme suoraan kentalta hurjan lauttamatkan kautta toiselle saarelle, josta paasimme spidermanin isin jarjestamalla halvalla ja turvallisella kyydilla kohti maaranpaatamme Vaimoana resortia.

Autossa soi letkea reggae ja istuimme typeran onnelliset hymyt naamalla tuijottaen postikorttimaista maisemaa. Nyt oltiin kaukana Flagstaffista!!!(Vaikkakin ympyra sulkeutui senkin asian kohdalla meidan istuessa Flagstaffilaisen leidin vieressa koko matka Aucklandiin keskustellen Arizonan ihanuuksista:D)

Perilla Asuan kylassa meita odottelivatkin Krokojen ja Unikan maailmanmatkaajat. Majoituimme sopoon faleen jossa oli prinsessamaiset hyttysverkot ja meilla tietysti oma parisanky. Suuntasimme lounaalle ja heti kavi selvaksi etta nalkaisena ei tarvitse Samoalla olla - ruoka oli todella hyvaa ja sita oli aina vahintaan kahden ihmisen edesta! Tosin syotiin kylla aina lahes kaikki..

Vaimoana resortista syntyi meille koti ja siella vietetty aika oli loma loman sisalla. Koko paikkaa pitava perhe kohteli meita kuin omiaan ja myos me kiinnyimme heihin, etenkin pieniin lapsiin Moanaan ja Brianiin jotka muistuttivat meita jatkuvasti niista pienista rakkaista kotipuolessa. Meille jarjestettiin erilaisia aktiviteetteja, osittain ehka sen ansiosta kun pystyimme heille kasittamattoman maaran vain olla ja rentoutua tekematta mitaan, vaikka samoan kulttuuriin kuuluukin ottaa rennosti. Paasimme seuraamaan kookos demonstraatiota, tutustuimme erilaisiin plantaaseihin, kavimme viidakossa ja seurasimme sen paivan maailman viimeisen auringonlaskun ja katselimme horisonttiin jossa siinti huominen. Yksi Kaisulle mieleenpainuvimmista visiiteista oli kuitenkin vierailu paikalliseen kouluun. Kaisu, Maria ja Teresa viettivat paivan paikallisessa koulussa tutustuen paikalliseen opetustyyliin ja pitaen luovia harjoitteita nuorille taidetunnilla.

Samoa kaiken kaikkiaan oli meille tosiaan loma loman sisalla. Turkoosia merta, aurinkoa, palmuja, tuoretta ruokaa ja hyvaa seuraa. Sinin jalan satuttamista ja molempien viimeisen paivan palamista lukuun ottamatta kymmenen paivaa Samoalla oli ihana pako todellisuudesta ja teki meidat hyvin onnelliseksi.

Pitkan matkustuksen kautta paratiisiin

Viimeinen paiva Limassa oli taynna toimintaa, mutta kivaa sellaista. Chekkasimme itsemme aamulla ulos hostellista ja suuntasimme kohti rantaa ja kauan odotettua liitovarjoilua. Jannityksella seurasimme ilmassa olevan liitovarjon hurjan nakoisia kieputuksia ympari ja joka suuntaan ja aloimme miettia oliko sittenkaan hyva idea lahtea, mutta ystavallinen mies selitti meille etta he olivat ammattilaisia harjoittelemassa liitovarjotemppuja. Kyyti oli mukavaa esimakua edessa olevasta laskuvarjohypysta ja samalla naimme ilmasta kasin kaikki paikat joissa olimme Limassa kayneet. Kaytiin myos kiertoajelulla, tehtiin viimeiset matkamuisto-ostokset laheisen puiston ympyratorilla ja hengailimme mukavien hostellintyontekijoiden kanssa taksimme tuloon asti.

Taksimatka osoittautuikin suuremmaksi seikkailuksi kuin osasimme arvatakkaan. Ajoimme lahion lapi ja yhtakkia lahes koko Limasta havisi sahkot. Pienet kahvilat ja kaupat sytyttivat kynttiloita tiskeille tai vetivat turvalukkoja oviin. Kaduilla liikkui epamaaraisia tyyppeja ja liikenne oli aivan tukossa. Koko alueella vallitsi jannittava elokuvamainen tunnelma. Meilla oli kuitenkin niin superkuski etta paasimme pujottelemaan ruuhkien lapi ja turvassa kentalle.

Hyvin nukutun lennon jalkeen saavuimme jo kotoisalta tuntuvalle Los Angelesin kentalle. Meilla oli edessa n. 15 tunnin odottelu joten kysyimme spontaanisti mukavalta info naiselta minne meidan kannattaisi menna. Han neuvoi meidat ystavallisesti Long Beachille jonne paasi katevasti metrolla. Long Beachin paiva osoittautui mukavammaksi kuin olisimme osanneetkaan arvata. Ilma oli todella kaunis ja kun nalissamme kavelimme rantaan ainut auki oleva ravintola oli Bubba & Gump, ja olimme juuri Perussa katsoneet Forest Gumpia. Tama sattuma sai meidat siis innostuksesta aivan sekaisin ja viela ruokakin oli todella hyvaa. Loppu paiva meni edeten spontaanisti sinne missa kivalta nayttaa ja kiertelimme pitkin kivoja kauppoja katuja ja kahviloita. Erityisesti mieleen jai kiva second streetin alue.

Losista jatkoimme Aucklandiin ja siina vaiheessa alkoi olla jo aikamoinen selviytyjaolo, kun takana oli kaksi paivaa matkustamista. Hotellimme sijaitsi aivan keskustassa Sky Towerin kupeessa ja taksilla ohi ajaessamme naimme ensimmaisen bengihyppaajan. Pienen siistiytymisen jalkeen lahdimme metsastamaan Samoan lentoja ja sen seikkailun jalkeen palkitsimme itsemme viinilla ja kahvilla ihanassa pienessa kahvilassa. Erityisesti mielta lammitti Jyvaskylan aidilta tullut postipaketti ja koko tiimilla pitkasta aikaa vietetty paiva vasymyksesta huolimatta. Sinin karsiessa matkapahoinvoinnista hotellin hissin takia (ehka myos jet lagilla saattoi olla osuutta asiaan) Kaisu tutustui muun tiimin kanssa jo aiemmin lempparipaikaksi spottaamaansa C casette 9 ravintolaan, ja palasi evaiden kanssa tarkistamaan tutkaparin tilanteen.

Noin kahden tunnin virkistavien younien jalkeen jatkoimme ihanan psyykkaavan taksikuskin kyydissa kohti lentokenttaa ja Samoaa. Huumorintaju meinasi hieman loppua jopa meilta kun taksikuski laksytti meita koko ajomatkan kun emme olleet 20min etuajassa odottamassa hanta niin kuin kaikki normaalit ihmiset kuulemma tekevat. Samalla saimme kuulla kuinka paljon parempi maa Ruotsi on kuin Suomi ja kuinka lumilautailu on oikeastaan sama laji kuin murtsikka hiihto. Jannia nama Aucklandin kiinalaiset kuskit.

Paluu Limaan ja moikat Krokoille

Perjantaina jatimme taaksemme Punta Hermosan ja palasimme Limaan hostellin omistajien kyydilla. Ruuhkaisan matkan jalkeen majoituimme jo tutuksi tulleeseen Pariwana hostelliin. Krokot hengailivat kanssamme hetken ennen lentokentalle lahtoa (tutustuen myos paikalliseen laakaritarjontaan). Seurailimme hostellilla graffitien tekoa, kavimme kavelylla ja vietimme iltaa kattoterassilla rentoillen. Seuraamme kuitenkin liittyi erittain erikoinen itsestaan puhuva Kanadalaismies, joka sai karvat pystyyn ihmeellisilla jutuillaan. Paatimme saman tien, etta lahtisimme toiseen hostelliin heti aamulla.

Lauantaina muutimmekin jo aikaisemmin hyvaksi havaittuun Flying Dog hostelliin, joka osoittautui erittain hyvaksi paatokseksi. Hostellin tyontekijat ottivat suomalaiset ystavat ilomielin vastaan ja auttoivat meita kaikessa mahdollisessa. Hostellin pitajat osallistuivat myos kanssamme kakkukesteihin Helin synttareiden kunniaksi (meidan sietamattomalla makeanhimolla ei ollut taman kolmen suklaan juustokakun kanssa mitaan tekemista!!!).

Kakkukestien jalkeen lahdimme Parque De Aquas - suihkulahdepuistoon. Siella oli jos jonkinlaista suihkulahdetta ja ihmisia kuin muurahaispesassa, joista puolet haapareja kuvauttamassa itseaan. Uskaltauduimme itsekin keskelle suihkulahdetta, tuloksena hyvin marat vaatteet ja jarjeton innostus. Kuvailujen ja ihailujen jalkeen palasimme takaisin hostellille, missa meita jo odoteltiinkin happy hourille. Ilta sujui mukavasti hostellin tyontekijoiden kanssa hengaillessa.

Sunnuntaina nukuimme pitkaan ja lahdimme ihmettelemaan "Rakkauden paivan" aiheuttamaa tungosta kaduilla ja rakkauden puistossa. Olisimme menneet liitovarjoilemaan, mutta haaparit olivat vallanneet senkin turistikohteen. Huomenna siis yrittamaan uudestaan. Huomasimme myos, etta Lima ei ole kovinkaan turistiystavallinen ja taalla ei ihmisille edes raha kelpaa :) Tahan tulokseen tulimme, kun yritimme paasta noin viidelle eri uima-altaalle polskimaan. Mihinkaan meita ei kuitenkaan huolittu (edes rahasta), koska emme kuuluneet yksityisiin tennisklubeihin ja ilmeisesti parstakerroin ei riittanyt. Paadyimme sitten paikallisten valloittamalle kivikkorannalle viettamaan paivaa.

Huomenna siis on viimeinen paiva taalla Limassa. To Do-listalla on mm. postin etsiminen, kiertoajelu, liitovarjoilu ja seuraaviin matkakohteisiin tutustuminen. Lentokoneessa on sitten aikaa nukkua!

Seuraava paivitys tuleekin sitten toivottavasti Samoalta palmun alta. Valipiipahamme vain pikaisesti Losissa ja Uudessa-Seelannissa.

Vallan ihanaa rakkauden paivaa!!!:)

Punta Hermosa = ihana paikka

Perun seikkailut jatkuvat pienessa surffarikylassa pois Liman hektisilta kaduilta.

Ennen lahtoa Huacachinan keitaalta piipahdimme katsomassa Nasca lineseja eli maailman kuuluja kuvioita maassa jotka huhujen mukaan nakyvat avaruuteen asti paikallisesta hirvitornista keskella ei mitaan tornadojen viuhuessa ohi. Ajelimme myos keskella aavikkoa rantakirpun tyylisella autolla, ja kyyti voitti melkein Universal Studion teemapuiston Simpson vuoristoradan. Samalla paastiin viela sandboardaamaan keskelle aavikon dyyneja, ja jopa auton bensa loppui matkan aikana kun jumituimme ylamakeen. Mutta paikalliset olivat selkeasti naihin tilanteisiin tottuneet, imaisivat bensaa letkulla toisesta autosta (ainoa kulkuvaline meidan lisaksemme seudulla) ja matka jatkui taas. Paasimme kokemaan myos Paracas ilmion, joka tarkoittaa hiekkamyrskya aavikolla ja tapahtuu yleensa n. 1-2 kertaa vuodessa. Ja illalla ripsi muutama vesipisarakin, joten luonnonihmeilmiot seuraavat meita edelleen. Varsinaisia seikkailuja siis!

Nyt olemme tosiaan Punta Hermosassa, joka on pieni surffarikyla Limasta etelaan. Majoitumme Surfer inn nimisessa hostellissa aivan rannan tuntumassa, ja kaytannossa meilla on koko rantatalo kattoterasseineen kaytossamme koko ajan. Omistajat antoivat meille yhden saannon saapuessamme - olkaa kuin kotonanne, ja mehan olemme! Eilen paasimme kokemaan kaksi kaupungin viidesta rannasta, tutustumaan paikalliseen ruokatoriin ja pidimme illalla grillijuhlat kattoterassilla. Oli ehka hienoin ateria koko reissulla ainakin hintaansa nahden ja porukalla kokkaaminen hauskaa puuhaa.

Tanaan ollaan sitten otettu rauhallisemmin ja puhuttu suomea koko paiva kun valilla kielimuuri alkaa vasyttaa. Hyvin on selvitty mm. ravintola- ja kauppatilanteista selvalla suomella:D Huomenna paastaan toivottavasti viimein aaltoihin muutenkin kuin uimaan ja kahlaamaan. Ja aurinkoakin on luvattu mika olisi mukava niin saisi lakananvalkea olemuksemme vahan varia:)

Hasta luego!:)

Peru.

Taalla on vihdoin ihanan lammin! Saavuttiin trooppiseen Limaan hieman turbulenssirikkaan lennon jalkeen. Ulos kentalta paastyamme paikallinen ystavamme hommasi meille taksikyyditykset hotelleille. Meidan hotelli oli todella laadukas, vaikka olimme ensin kylla ihan ihmeissamme siita ajatuksesta, etta meidan pitaisi ensimmaista kertaa pitkaan aikaan nukkua yksin isossa sangyssa :)

Lahdimme viela koko tiimin kanssa illalliselle laheiseen ravintolaan. Onnellisena hyvasta ruuasta ja mahat taynna paasimme pitkan matkustuspaivan jalkeen vihdoin nukkumaan. Liman autoilukulttuuri pisti silmaan ja kova vislailu ja toottailu lahes jokaisesta autosta pisti meidat aluksi hieman hamilleen.

Ensimmaisena kokonaisena paivana selvittelimme eri matkatoimistoista mahdollisia aktiviteetteja ja Macchu Pichun tilannetta. Suruksemme saimme kuulla, etta Matsu Pitsu oli meidan osaltamme mahdoton. Yritimme myos shopata Kaisulle uutta puhelinta, mutta Perulaiset ovat niin sisasiittoisia, etta haluavat soitella vain omassa maassaaan, joten puhelimesta ei olisi ollut mitaan iloa.

Tutustuimme koko tiimin voimin Limaan hieman tarkemmin. Ja suuntasimme ensimmaista kertaa koko reissun aikana rannalle palvomaan aurinkoa. Siellapa sitten uni yllatti ja ainakin Sinin nena ehti hieman palaa. Odotellessamme poikia syomaan tormasimme paikalliseen mammaamme. Istuessamme puiston penkilla, vieressa ollut tati alkoi kyselemaan mista olimme ja olemmeko kaksosia jne. Keskustelu johti aidilliseen neuvontaan Perun turvallisuuteen ja kulttuuriin liittyen. Lopuksi nainen tokaisi, etta kuulostaa aivan meidan aidilta kaikkine neuvoineen. Halusi kuitenkin vain, etta meilla on hyva vierailu hanen kotimaassaan. Maalaisjarki pitaa pitaa kuulemma mukana.....ja niinhan me tehdaan!!!

Muutettiin kahden hotelliyon jalkeen huippukivaan hostelliin hyvalla alueella, lahella ystaviamme. Hostellissamme oli ihan kattoterassi, jossa nautimme tuorepuristettua mehua. Rannalta tullessa kattoterassi oli todella tarpeen. Ilma tuntui lampenevan koko ajan.

Lauantaina oli jalleen vuorossa aikainen heratys, kun lahdimme osalla porukalla Icaan ja Huaca Chinaan sandboardaamaan. Viiden tunnin bussimatka kuitenkin meni unten mailla. Yhtakkia olimmekin keskella korkeita hiekkadyyneja, joita oli tarkoitus lahtea kapuamaan ylos myohemmin. Pienen lepin ja syonnin jalkeen lahdimme saatamaan kaikille lautoja ja kenkia kuosiin. Sitten olikin aika lahtea laudat kasissa kavelemaan ylos dyyniin huipulle. Meinasi kylla usko loppua omiin voimiin useampaankin otteeseen kiipeamisen aikana. Kuitenkin ylos selvittiin!!

Dyyniin huipulla oli aika alkaa harjoittelemaan. Meita molempia jannitti ihan uskomattoman paljon, Sinilla oli pienen pienen pieni ajatus siita mita tehda (muutamien vuosien snoukkakokemuksella) ja Kaisu oli ensimmaista kertaa jalat kiinni laudassa. Hiekkaa oli joka paikassa jo ennen ku lahdettiin alas pain dyynilta. Laskeminen oli ihan huikean hauskaa ja parjattiin hyvin! Kaisulla oli henkilokohtainen kadestapitaja koko laskun ajan, joka juoksi perassa ja kiskoi takaisin dyynia ylos kun oli paastava uudestaan :)

Laskujen jalkeen hyvin hiekkaisena siirryimme suihkun kautta uima-altaaseen, jossa oli pieni palautteleva jumppahetki. Ilta jatkui omalla hostellillamme Pisca-juhlan merkeissa ja myohemmin myos toisessa ravintolassa. Kivan illan jalkeen ilta paattyi iltauinnille uima-altaalla.

Yolla oli hieman draamaa ja nyt vahan vasyttaa... Ei muumitaloa lukita yoksi... Mutta kaikki hyvin ja kohta taas leikkimaan isolle hiekkakasalle. Mutta tarkeimmat asiat ensin, eli paikkareille altaan reunalle!

Terkkuja.

Bye californiaaaa

On aika sanoa kalifornialle moimoi, ei hyvasti koska tanne on tultava takaisin se on varma =) Eilen tutkis kohtasi toisensa jalleen kalifornian auringossa. Sita ennen Sini seikkaili Santa Monicassa Johannan ja Tepen kanssa. Pitkan motellin metsastyksen jalkeen lauantaina majoituspaikka loytyi rannan laheisyydesta. Sunnuntai paiva kului rattoisasti rannalla hengaten ja hyvan ruoan parissa. Kaisu puolestaan viihtyi edelleen Isla Vistassa Santa Barbaran opiskelijakaupunginosassa Emman luona, tutustuen uusiin tyyppeihin juhlien ja rentoillen auringon alla.

Maanantai aamuna oli sovittu treffit universalin maapallon luo ja sielta jatkoimme porukalla universal studioiden teemapuistoon. Ekana tormasimme suomalaisiin ystaviimme house of horrorsin ovella ja paatimme hoitaa kauhujen talon alta pois. Ulos tulimme jarkyttyneina nauraen huuli turvonneena ja venahtaneella niskalla. Oikeat seuraavat ja ahdistelevat ihmishahmot oli meille ehka vahan liikaa. Kaiken kaikkiaan olimme kuin lapset karkkikaupassa, hullun innostuneina porhallettiin paikasta toiseen. Parhaimpana mieleen jai simpson ajelu ja paastiimpa myos homerin kainaloon=)

Tasta paivasta ei ole kauheasti sanottavaa koska se meni vahan ohi. Oli tarkoitus lahtea paivan valossa ajelemaan viela long beachin alueelle ja hollywood kyltille. Paikallisessa sushi paikassa kayminen kuitenkin muutti suunnitelmia. Olimme ihan sekaisin kaikilla mahdollisilla tavoilla seuraavat kaksi tuntia. Kaikki ruoka tuli ulos ja mitaan mielikuvaa naiden tuntien aikaisista keskusteluista ei loydy myoskaan. Nyt kuitenkin kaikki hyvin, uni ja asken syoty nuudelikeitto iltapalana on tehnyt ihmeita. Kaytiimpa jopa hieman ajelemassa Venice beachilla.

Nyt valmistautumaan huomiseen autovuokraamon menoon ( peukut pystyyn etta ne on kiltimpia meille tai ymmartavaisempia kuin arizonalaiset) ja sitten nokka kohti Perua!